Avainsana: Vuosaari

Kyllä se hanki kantaa!

Haluan toivottaa teille kaikille erityisen hyvä viikon aloitusta! Itselläni on ollut pientä jännitystä ilmassa ja viime yönä huomasin jo jahtaavani ties minkälaisia rosvoja unissani. Aamulla tsemppasin itseäni uuteen viikkoon ja otin kaikki mahdolliset työkalut käyttööni.

Tiesittekös että valoisaa aika tulee viikossa lisää nyt jo noin 20 minuuttia ja tulevana sunnuntaina aurinko laskee etelässä vasta klo 17.00. Kahden viikon päästä auringonlasku koittaakin jo vasta 17.20. Mitä kaikkea tämä valo saakaan aikaan!

Ulkona luonnossa kaikki on hyvin yksinkertaista. Ihminen tarvitsee aurinkoa ja luonnon kauneutta sekä liikuntaa ja unta. Hyvä olo vahvistuu kun näistä huolehtii riittävästi. Tällaisen maiseman ääressä unohtuu kaikki muu.
Kallahden merimaisema lataa akkuja aurinkoisena talvipäivänä.

Eilinen kävely auringonpaisteessa Vuosaaren Uutelassa, Aurinkolahdessa ja Kallahden rannoilla antoi erityisen paljon virtaa tähän viikkoon ja talveen yleisesti, sekä kasvatti rohkeita haaveita kaikesta tulevasta.

Kun sitten tänään aamulla kävelin töihin, mietin innostavan podcastin siivittämänä asioita, jotka tuovat iloa arkeeni. Nyt on maanantai ja tällä viikolla kaikki on taas mahdollista. Aion tehdä parhaani kuluvalla viikolla edistääkseni omia unelmiani.

Ja pian koittaa taas lempihetkeni viikosta, eli perjantai jolloin minun ihmiseni tulee kotiin omista viikon uurastuksistaan toisaalla. Eli viikolla aion keskittää energiani omien voimavatojeni ja osaamiseni vahvistamiseen, sekä luoda pohjaa yhteisen hyvinvoinnin rakentamiseen ja viikonloppuna sitten jatketaan yhdessä. Viikonloppuna nauretaan, haaveillaan, touhutaan kotosalla, sisustetaan ja suunnitellaan tulevaa.

Päätimme myös ystäväni kanssa, että viikon päästä maanantain 12. pvä lähdemme metsään ja kokeilemme mitä työviikon katkaiseva arkiretkeily tekee hermoille ja akkujen virran ylläpitämiselle. Lähdemme työpäivän jälkeen ulos luontoon, yövymme Tarpin alla taivasalla. Avaan silmät huurteiseen aamuun ulkona. Siitä pakkaamme aamuvarhaisella tavarat ja suuntaan takaisin toimistolle huoltamaan itseäni takas töihin, luonnosta virkistäytyneenä. Otan kameran mukaan ja taltiointi tunnelmat näytettäväksi teillekin jälkikäteen.

Siispä, haluan toivottaa sinulle loistavaa viikon starttia. Toivottavasti hanki kantaa ja ahkiosi on kevyt. Ja vaikka joutuisit viikolla umpihankeen nykimään, niin se tekee vain reisilihaksille hyvää. Kyllä sinä ne kinokset selätät. 💙

Tule jo talvi – olen valmis

Varoitan. Tämä ei ole se kirjoitus, jossa on paljon kauniita talvisia maisemakuvia. Näissä kuvissa näet marraskuun hämärää pahimmillaan.

Tämä on se kirjoitus, joka saa sinut kuitenkin janoamaan valtavasti enemmän ja ostamaan sen lipun pohjoiseen sinun elämystesi äärelle.

Vuosaaren täyttömäen huipulla

Minä olen levoton. Olen aina ollut. Herään aamulla, otan kännykän käteeni ja katson mitä maailmalle kuuluu. Mietin että ei pitäisi. Illalla laitan kännykän latautumaan olohuoneen puolelle ja pysyn sitä erossa pitkään, ajattelen. Levoton ulkomaailma on aina houkutuksen päässä siellä missä minä kuljen.

Katson peilikuvaani kylpyhuoneessa. Olen hieman uninen vielä ja herätessänikin jo hieman levoton. Kiire valtaa usein mielen heti kun avaan silmät. Koitan järjestää päässäni kaikki oravanpyörää juoksevat ajatukset, odotukset, toteuttamista odottavat tehtävät ja tulevan hälinän. Juon kupin aamukahvia, toisen otan kestomukissa mukaan työmatkalle. Aamumetrossa keskityn siihen ohikiitävään hetkeen kun voin olla ihan täysin paikallani eikä minun tarvitse kiiruhtaa. Metrosta ulos noustessani koitan taas sivuuttaa vieressäni levottomina kiirehtimään vilistävät ihmiset.

Metrossa tuijotan syvästi kaipaillen ulos voimistuvaan valoon. Vielä toistaiseksi aurinko heijastaa himmeästi valoa punaisena hehkuviin pilviin, ennen talven lähestyvää pimeyttä. Imen itseeni lyhyen hetken merimaisemaa, ennen kuin katoan kaupungin uumeniin. Kävelen levottoman keskustan halki töihin. Työstäni pidän kovin, mutta silti huomaan miettiväni välillä että näitä kiiruhtavia aamuja minulla on edessä vielä riittämiin. Työpäivän jälkeen kannustan itseni liikkumaan tai tulen kotiin ja teen kotihommia. Iltasella ennen nukkumaan menoa tyynnytän rauhatonta mieltäni ja toivun arjen hälinästä milloin minkälaisin keinoin. Seuraavan työpäivän metromatka pyörii jo mielessä.

Tunnen välillä olevani pienessä ristiriidassa. Pidän haasteita tarjoavasta työstäni paljon ja työssäni pääsen ratkaisemaan monenlaisia ongelmia, jopa luomaan uutta. Viihdyn kaupungissa, jossa ovat ystäväni ja läheiseni. En täältä tavallaan halua pois. Monesti kehitämme ystävieni kanssa mukavaa tekemistä ja aina on henkilö lähellä, jonka voi houkutella mukaan polkujuoksukaveriksi tai saunaseuraksi. Ihmisten parissa viihtyvä levoton sielu voi kaupungissa valita mitä milloinkin tekee ja arjen hälinä unohtuu hieman helpommin hyvässä seurassa.

Vapaa-aikanani hakeudun enää hyvin harvoin kaupunkiin, vaan viihdyn paremmin naapurustossa, ystävien kanssa, omalla crossfit-salillani, lähiluonnossa tai ihan vaan kotosalla. Pyrin tekemään asioita, jotka eivät ainakaan kasvata levottomuuttani, vaikken sitä aina kykene taltuttamaan.

Levottomuuteni kumpuaa syvältä ja se huutaa eletyltä tuntuvan elämän perään.

Eilen auringonlaskun aikaan kävin ensimmäistä kertaa juoksemassa vielä melko uuden naapurustoni lähistöllä olevan Vuosaaren täyttömäen maastoissa. Odotin kauaskantoisia maisemia ja niitä tavallaan sainkin. Ympäristö oli kaikin puolin syksyisen karu. Maisema ei yhtään vähentänyt kaipuutani suunnitella uusia seikkailuja.

Minä kaipaan suunnattomasti elämyksiä. Välillä kaipaan niitä niin paljon, etten malta millään pysyä paikoillani. Arjessa voin todella vilpittömästi haluta olla juuri tässä, mutta silti mieleni on jossakin muualla. Kaipaan naurua ja iloa. Kaipaan välittömyyttä ja riisuttua kauneutta. Janoan täysin hetkessä olemista ja kaiken muun unohtamista.

Näinä päivinä ajattelen paljon tulevaa talvea, jossa mieleni jo on. Jouluna lähdemme lyhyelle hiihtovaellukselle Pyhä-Luoston kansallispuistoon. Kuljemme erämaassa taas uusien tuntureiden juurella ja nautimme hiljaisesta luonnosta. Viihdymme iltaisin kynttilän valossa ja keskitymme hyvin yksinkertaisiin asioihin. Rauhallista mieltä ei tarvitse maanitella esiin, se on jo löytänyt kotinsa tästä äärettömyyttä henkivästä ja tyynestä maisemasta.

Tulevalla reissulla yövymme erämökeissä, on kuitenkin sydäntalvi ja pohjoisen kaamos kattaa maan hämäryydellään ja kuulaan sinisinä hohtavina hankina. Valmistaudun samalla henkisesti tulevan talven vaelluksiin. Suunnittelen S:n ja ystävieni kanssa pitkää ahkiovaellusta telttamajoituksella kevättalvella 2018. Sitä ennen teemme yhdessä muiden retkien ohella myös viikonlopun mittaisen harjoitusvaelluksen vaellusporukallamme. Näitä elämyksiä varten minä hengitän ja elän joka solullani.

Melontaharrastuksen aloittaminen

Olen jo useampana kesänä haaveillut pääseväni aktiivisemmin harjoittelemaan melontataitojani sekä tekemään myös yhden ja useamman yön kestäviä melontaretkiä. Melontakokemusta minulla ei ole taustalla vielä paljoa, mutta can do -asennetta sitäkin enemmän. Aika on ollut se suurin kynnyskysymys, eli miten tähän, kaikkien muidenkin kivojen harrastusten ohella, löytää aikaa.

Olen käynyt satunnaisia kertoja melomassa Helsingin läheisyydessä, mutta sellaisella muovisella peruspulkalla melominen parin tunnin ajan keskustan lähivesissä ei ole sytyttänyt suurta liekkiä. Tarvitaan jotain kiehtovampaa, nätimpiä maisemia, vähän omaa vaivannäköä melontamatkan eteen ja heräämisiä kauniilta luodoilta.

Tämä mielessä, olen jo parina vuotena yrittänyt liittyä paikallisiin melontaseuroihin. Se ei onnistu, jos ei ole kovin aikaisin liikenteessä alkeiskursseille ilmoittautumisen suhteen. Kaksi kevättä peräjälkeen olen nyt jonottanut yhden paikallisen melontaseuran vajalla Mustikkamaalla ilmoittautumisten alkamisajankohtaan nähden liian myöhään. Tuntia ennen ilmoittautumisen avautumista on ollut tarjolla vain varasijojen varasijoja. Siispä käynnistin tänä keväänä Plan B:n ja ilmoittauduin Natura Vivan merimelonnan alkeiskurssille.

Syväluotaavampaa melontakokemusta oli pohjalla n. kuuden vuoden takaa, kun suoritin samaisen yrityksen kautta koskimelonnan alkeiskurssin. Tuolloin vietin hauskan viikonlopun Kymijoen Pernoonkoskilla ja harjoittelin Lariolan Ilkan sekä Outin luotsaamana jopa onnistuneesti myös eskimokäännöksiä. Melontaharrastus ei vain silloin vielä ottanut tuulta alleen, mm. melontaseuran ja oman ajanpuutteen takia. Nyt visio melontaretkeilyn suhteen on kirkkaampi.

Kävin siis muutama viikko taaksepäin Natura Vivan kolmipäiväisellä kurssilla Vuosaaren melontakeskuksessa. Kurssilla opeteltiin Eurooppalaisen EPP1 -tason vaatimukset täyttävät melonnan perustaidot. Tämä EPP1 (tulee sanoista Euro Paddle Pass) on Suomen melonta ja soutuliiton verkkosivujen mukaan melonnan ensimmäinen taitotaso, joka täyttää vähimmäisvaatimukset Eurooppalaiselle melonnan taitokoeporrastukselle. Suorittamalla alkeiskurssin joka täyttää EPP1-tason vaatimukset, voit siis osallistua toisessa EPP-jäsenmaassa EPP1-tason melontaretkelle. Kätevää ja vertailukelpoista.

Natura Vivan kurssi oli kiva. Osasin tosin jo etukäteen odottaa että kurssilla ei olisi tylsää, sillä viihdyin jo sillä vuosia aiemmin suoritetulla kurssilla hyvin. Olin myös iloisesti ilahtunut kun Ilkka sekä Outi muistivat minut vielä vuosienkin takaa. Ensimmäisenä kurssipäivänä harjoittelimme perustekniikkaa, toisena tekniikan lisäksi pelastautumista ja kolmantena päivänä tehtiin lyhyehkö retki, jonka aikana yritin vielä itse keskittyä siihen haastavimpaan osioon, eli eteenpäin melonnan tekniikkaan. ;) Kyllä se sieltä vähän pidemmällä melontaetapilla alkoi löytymään, vaikka ensin olikin hankala saada oikeaa melonta-asentoa iskostettua lihasmuistiin. Kuvista näkyy hieman kurssin tunnelmia.

Seuraavina retkitarinoina kerron lisää kokemuksia ensimmäisistä yön yli melontaretkistäni ja niistä luodoilla heräämisistä!

Näiden blogijulkaisujen välissä jaan myös lisää kokemuksia, kuvia ja itseäni kiinnostavia linkkejä Kean Retki -sivulla Facebookissa. Kannattaa klikata itsensä sivun tykkääjäksi myös sinne, niin pysyt kartalla muistakin kiinnostavista ajatuksista. :)