Tiedättekö niitä muutamia aivan yllättäen käynnistyviä ajanjaksoja elämässä, kun aika kiitää valtoimenaan, eikä sitä saa pysäytettyä millään? Haluaisit toteuttaa kaikki innostavat suunnitelmat nyt ja kohdata ihmisiä, mutta vaikka mikään ei pidättele sinua, et vain ehdi?
Ympärilläsi tapahtuu niin paljon asioita ja sinä seisot jo karusellin kyydissä haukkoen henkeä.
Tämä on sellainen hetki. Tämän kevään en soisi päättyvän lainkaan.
Hetken ainutlaatuisuus on niin suurta, että katselen sitä ihmetyksessä ja toisaalta riemun lomassa tuntuu, kuin en kykenisi tarrautumaan kaikkeen täysillä kiinni. Osaanko arvostaa tätä riittävästi? Osaanko hidastaa ja katsella ympärilleni nyt, kun siihen on kaikkein eniten syytä? Osaanko jatkaa eteenpäin hätäilemättä?
Tämän kevään aikana aion pyrkiä pysähtymään paikalleni niin usein kuin vain mahdollista. Tyhjentää mieleni kaikesta muusta ja kuunnella omaa sisäistä ääntäni. Koitan edetä verkkaisesti kiirehtimättä yksi hetki ja päivä kerrallaan. Huomiseen ehtii kyllä.
Hyvää ystävän ja sydänten päivää. Sinä olet tärkeä. Olkoon sinun kevääsi innostava ja valoisa.
Kuluvan viikon teema Kuusamo-opistolla on ollut makro- eli lähikuvaus. Kun ennen tätä viikkoa, olemme keskittyneet enimmäkseen valokuvauksen perusteiden hallitsemiseen ja maisemavalokuvaukseen, olin alkuviikosta innoissani siitä, että pääsimme nyt pureutumaan myös pienempien yksityiskohtien kuvaamiseen.
Tämä viikko (kuten aikaisemmatkin) on antanut paljon uusia oivalluksia, joita on hauska hyödyntää myös omilla kuvausretkillä milloin missäkin. Jotkin asiat kurssilla on nopea oivaltaa, kun taas muut jäsentyvät vasta käytännössä. Oppiminen ja monimutkaisten tai moniulotteisten asioiden sisäistäminen vaatii reippaasti käytännön harjoittelua. Tämänlainen harjoittelu on kuitenkin todella mieleistä!
Valokuvauslinjalla tottuu aikaisiin aamuihin. Useasti on herätty jo ennen auringonnousua hyödyntämään kauneimmat hetket valokuvausta varten.
Päivät lyhenevät lyhenemistään ja pakkasista huolimatta olemme edelleen hyödyntäneet kaikki mahdolliset aurinkoiset hetket ulkona oleskeluun ja kuvaamiseen. Tänäänkin aamulla ponkaisin ylös aikaisin katselemaan auringonnousua Kuusamojärvellä.
Aikaisen auringonnousun valo on kuvauksellisesti mitä kaunein! Vaikken aiemmin ole suoranaisesti kokenut olevani aamuihminen, en enää millään malta nukkua näiden kirkkaiden aamuhetkien ohi.
Viikon mittaan on työskennelty studiossa, mutta myös ulkosalla. On maattu nurmikoilla ja kyykitty pientareilla kuvaten kuuraisia yksityiskohtia. Oppia on haettu kirjaimellisesti ruohonjuuritasolta. Kansikuvan, jossa makaan nurmikolla pientä kukkaa kuvaamassa, on ottanut kurssikaverini Jenni Parttimaa.
Yksi hyvistä vinkeistä lähikuvaukseen on laskeutua kuvattavan kohteen tasolle. Silloin pienetkin yksityiskohdat ja matalalla viipyvät yksityiskohdat saa vangittua juuri sellaisina kuin ne näkee luonnossa. Tämä kuva syntyi kansikuvan kuvanottohetkellä tänään.
Kuusamoon luvataan huomiseksi reipasta lumisadetta (!), mutta viikonloppuna taivas saattaa taas kirkastua. Tiedossa taitaa olla upeita pakkasaamuja.
Siispä lähden minäkin mahdollisesti viikonloppuna taas omalle retkelle jatkamaan vuoden kestävää tutkimusmatkaani Koillismaan upeimpiin maisemiin. Mukaani retkitunnelmia vangitsemaan lähtee nyt jo hyvin tutuksi tullut Nikonin järjestelmäkamera.
Aiemmin tämän vuoden aikana lausuin varoen ja hiljaa itsekseni ilmaan sanat, joiden voimaa en uskaltanut ennakoida, enkä siksi ajatellut käyvän toteen vielä pitkään aikaan.
”Saisinpa tilaisuuden elää vähintään vuodenkierron ajan pohjoisessa ja nauttia kaikesta mitä elämä voi tuoda tullessaan.”
Vaikutti epätodennäköiseltä, että tulisin irtautumaan etelän pyörästä, sillä minut piti Helsingissä mm. kiinnostava työ ja läheiset. Elämäntilanteeni yllättäen muututtua ja työssä tapahtuneiden käänteiden johdosta, minulle tarjoutui kuitenkin tilaisuus irtautua tuntemastani arjesta täysin ja päättää vapaasti miten haluan päiväni ja tulevan vuoteni käyttää. Tämä oli tilaisuus johon nopeasti päätin tarttua rohkealla mielellä.
Haave pohjoisesta on lähtenyt kytemään mielessäni jo vuosi sitten ja vaikka ohikiitävän hetken pelkäsin liekin tukahtuvan, päätin kesällä että aion elää nykyhetkeä ja tulevaa niin rohkeasti ja täysillä kuin vain suinkin uskallan.
Aivan yllättäen huomasin asioiden järjestäytyneen niin, että löysin itseni istumasta tietä mittaavasta autosta, muuttomatkalla kohti pohjoista.
En oikein vieläkään osaa uskoa asuvani nyt valtaosan ajastani ja tulevasta vuodesta Kuusamossa. Vasta vajaa viikko pohjoisemmassa on takana ja minusta tuntuu edelleen siltä että pian ”lomani” päättyy ja pakkaan tavarani palatakseni etelän arkeen. Mutta näin ei tule tapahtumaan vielä pitkään aikaan. Ja kuka tietää minne tieni vie täältä.
Minulla on nyt hurja ja käsittämätön mahdollisuus nauttia tästä pohjoisen luonnosta ja tutustua samalla myös elämään täällä. Niin paljon uutta ja odottamatonta tutkittavaa on edessäni enkä malta odottaa että voin jakaa näitä kokemuksia kanssanne!
Nopea muutto Kuusamoon
Kolme viikkoa sitten sain päätöksen opintojen hyväksymisestä. Kaksi viikkoa sitten onnistuin etsimään ja ostamaan itselleni auton. Viikko sitten pakkasin autoon kaikki mahdolliset tavarat epämääräisen pitkäksi ajaksi ja viime viikonloppuna ajoin ystävän lapsuudenkodin kautta Kuusamoon.
Ostin ensimmäisen autoni – tässä minä ja punainen ”maantiekiiturini”. PK-seudulla en ole autoa tarvinnut, mutta pohjoisessa se on melkeinpä edellytys liikkumiselle. Tämä auto ei ole raketti, mutta retkien ja aktiivisen elämän mahdollistaja.
Opiskelen seuraavan vuoden Kuusamo-opiston luonto- ja maisemakuvapainotteisella valokuvauslinjalla. Opintoihin sisältyy myös muunlaisen kuvaustekniikan ja osaamisen omaksumista, muotokuvausta, urheilu- ja tapahtumakuvausta, kuvajournalismia, videotuotantoa, kuvankäsittelyä, digitaalista viestintää ja vaikka mitä. Asuntoni Helsingissä odottaa opintojen ajan, että pääsen käymään tutuissa maisemissa silloin tällöin.
Valokuvaamisen ja luontosuhteen syventämisen ohella tähtäimessäni on retkeillä pohjoisessa ja lähi-alueilla mahdollisimman paljon. Toivon myös että pääsen tutustumaan moniin samanhenkisiin ulkoileviin ihmisiin, ehkä jopa työskentelemään luonnon ja liikunnan parissa, sekä muutenkin edistämään eräopasosaamistani vuoden aikana.
Viikko valokuvausopintoja takana
Valokuvausopintojen ensimmäinen viikko polkaisi maanantaina käyntiin vauhdilla.
Maanantaina, ennen kuin vuorokausikaan Kuusamossa oli vielä tullut täyteen, löysin itseni jo karhukojulta venäjän rajan tuntumasta valokuvaamasta kontioita.
Viikon mittaan olen saanut syventyä valokuvauksen tekniikoihin ja kuvankäsittelyyn. Jo maanantaina ryhmämme suuntasi Venäjän rajan tuntumaan karhukojulle kuvaamaan otsoja. Karhuthan löytävät Venäjän rajan takaa kojulle, koska niille asetellaan ruokaa tarjolle paljon. Siksi mietin, oliko tämä nyt niinkään autenttisen tuntuinen kohtaaminen ruskeakarhun kanssa. Voin siitä huolimatta kuitenkin sanoa että karhun näkeminen ensimmäistä kertaa elämässäni oli vaikuttavaa. Parhaimmillaan karhukojun ulkopuolella oli samalla hetkellä jopa 9 karhua ja ne astelivat niin lähelle kojua, että pystyit kuulemaan niiden liikkeet.
Tämän viikonlopun ajan osallistun Kuusamossa pidettävään, nyt jo vaikutuksen tehneeseen Kuusamo Nature Photography -festivaaliin ja ulkoilen.
Tule mukaan vuoden mittaiselle tutkimusmatkalleni Kuusamoon ja pohjoisen leveysasteille!
Myöhään eilen illalla suuntasimme Kuusamojärven rannalle viettämään laavuyötä ja harjoittelemaan revontuli- sekä tähtikuvausta. Tänään illalla taas lähdemme todennäköisesti yöksi Valtavaaran rinteille nauttimaan luonnosta. Kuvasaldoa ja retkikuulumisia tarinoin blogiin.
Kotimatkalla - Kean Retki 