Ensimmäinen hiihtovaellus – Varovaista innostusta ilmassa, ensi viikolla taas mennään

Tulevana sunnuntaina aloitellaan jo hiihtovaellusta Ruotsin tuntureilla, Kebnekaisen tuntumassa. Kuvassa näkyy Kebnekaise kuvattuna Láddjujávrilta käsin. Tämän kuvan otin viime kesän silloisen vaelluksen loppumetreillä. Viime elokuussa suunnattiin ensimmäistä kertaa ylipäänsä Ruotsin Lappiin ja nyt jo olen lähdössä sinne uudestaan. Tunturit vievät mennessään, näin ystäväni kertoi minulle vajaa kaksi vuotta sitten, kun harvat retkeni olivat ulottuneet vasta meidän Lappiin asti. Niin siinä tosiaan taitaa käydä.

Tuleva ensi viikon talvivaelluksemme suunta on näihin samoihin maisemiin. Valmistelut ovat jo loppusuoralla ja pientä reissujännitystä on ilmassa. Oikeastaan jännitys on jo melkein käsin kosketeltavaa. Iso osa ruoista löytyy jo ruokaboksista ja talvivaatteetkin, sekä muut varusteet siirtyvät pikkuhiljaa kaapeista näkyvämmille paikoille valtaamaan sohvaa, nojatuolia ja muuta pinta-alaa. Keittiö on jo sitten viikonlopun ollut luovan kaaoksen puitteissa ja kuivamuonaa sekä retkieväitä on kaikkialla. Parhaillaan leikkelen ylivanhasta makuualustasta lisäeristettä ystävältä lainaamiini koon 45 taukotossuihin. Vielä on leikkelemättä nousukarvojen laidat (olen säästänyt nousukarvojen nirhaisun – mattoveitsellä – loppumetreille) suksiin sopivaksi ja muutamia muita tuunauksia.

Huomenna noukin Riihimäeltä ahkion ja lähipäivinä kuljen myös muiden ystävien luona lainaamassa muutamia tykötarpeita, joita en ole tälle reissulle raaskinut hankkia vielä omaksi. Jo nyt on tullut sijoitettua suksiin, monoihin, karvoihin, järeämpiin ulkoiluvaatteisiin ja muuhun enemmän tai vähemmän olennaiseen. Osa on hankittu uutena ja muutamat tavarat on löytynyt käytettynä. Ruokakaan ei lopu kesken. Sitä saattaa riittää myös seuraaville retkille asti. Ehkä tässä kaikessa organisoinnissa näkyy ja kuuluu ensikertalaisen iloisen jännittynyt valmistelu.. Eihän tule kylmä, onhan sopivat vaatteet liikkumiseen, miten pysyy vesi juomakelpoisena, mitkä päiväeväät eivät jäädy pahasti, kuinka nukkua, miten säilyttää kamat välttymättä kaaokselta, miten pitää itseni kuosissa ja kohtuullisen kuivana, miten varautua kaikkeen, miten olla liioittelematta.

Kaikille asioille on ensimmäinen kertansa, niin on minunkin vaelluksilleni. Tällä kertaa vuorossa on ensimmäinen pitkä talvivaellus. Olen varovaisen innostunut ja kunhan pääsen matkaan, tulee innostus kasvamaan samalla kun jännitys vähenee. Olen iloinen, koska pystyn tekemään tällaista ja olen iloinen siitä että uskon itseeni.

Ensi viikon jälkeen olen taas monta kokemusta rikkaampana, taas vähän enemmän oppineena ja samalla tiedän että pystyn tämänkin jälkeen ottamaan sen seuraavan harppauksen jota mietin. Kaikki on mahdollista, sen toteuttaminen on vain itsestäni kiinni. Kohta mennään.

Kohti talvivaellusta – Itse tehty keitinlaatikko ja merinovillakerrasto

Keitinlaatikon valmistus talvivaellusta varten.
Keitinlaatikon valmistus talvivaellusta varten.

Tuleva talvivaellus on jo pian nurkan takana ja täytyy sanoa, että valmistautuminen on taasen ollut melko intensiivistä puuhaa. On ruokien organisoimista, varusteiden läpikäymistä, kaikenlaista miettimistä, pakkaustakin kun sinne asti päästään, kaikenlaista askartelua ja lopuksi puolinaiviia uskoa siihen että kerkeän kuivata ja kerätä kasaan suuren määrän itse tehtyä ruokaa, ommella vaatteita, askarrella keitinlaatikoita ja tehdä vaikka mitä.

Tässä puolitoista viikkoa ennen reissua ihminen tuppaa nöyrtymään, muistaessaan oman rajallisuutensa kaiken puuhastelun lomassa. Saatan siis joskus hieman innostua. Tässä kohtaa sitten muistan että kaikkea ei (taas) tarvitse tehdä ihan itse, sillä useimmiten asioiden tekemiseen menee tuplat siitä ajasta, jonka olit mielessäsi ajatellut sen vievän. Retkelle valmistautuminen on joka tapauksessa kivaa touhua ja puolet vaelluksen riemusta on juuri siinä valmistelussa – varusteiden kirjoon ja muiden retkeilijöiden tarinoihin tutustumisessa, ruokien kuivaamisessa ja mukaan lähtevien tavaroiden valitsemisessa. Siinä samalla tuleva vaellus pala palalta konkretisoituu, kun asiat ryhtyvät löytämään omat paikkansa varustelistalla tai ahkion pohjalla.

Viime viikonloppu meni poikkeuksellisen intensiivisesti valmistellessa keitinlaatikkoa sekä ommellessa itselleni merinovillakerrastoa. Keitinlaatikon mittoja ja jonkinlaisia ohjeita etsin netistä ja totesin että paras ohje keitinlaatikon tekemiseen oli tämä Umpihankimiehen jakama kuvaus siitä, miten keitinlaatikon saa valmistettua edullisesti. Laatikko itsessään ei vielä ole täysin valmis, vaan se viimeistellään pitkäperjantaina. Kuvia valmiista laatikosta ja tarkemmat speksit seuraa siis perästä. Merinovillakerrasto sen sijaan valmistui myöhään sunnuntai-iltanaa ja vaikka kaavojen sommittelu sekä kerraston tuunaus omaan varteeni sopivaksi vaati lisätyötä, olen lopputulokseen hyvin tyytyväinen. Alla hieman lisää molempien askartelusta.

Keitinlaatikko

Sain tuossa taannoin päähäni että keitinlaatikko on kannattavaa valmistaa itse, sillä se on kohtalaisen helppo tehdä itse, samalla kun myös rahallinen investointi on kohtuullinen. Ajatukseeni valmistaa laatikko itse, vaikutti toki jo se että näitä bokseja ei ole hirveän laajasti saatavilla ja moni onkin päätynyt rakentamaan näitä itse parhaaksi havaitsemistaan materiaaleista. On mm. metallisista työkalulaatikoista valmistettuja bokseja (kuten Tapanin kadehdittavan hieno punainen boksi) ja pajalla askarreltuja bokseja (tämä Karin laatikko on kyllä todella tyylikäs). Lisäksi vastaan tuli ajatuksia keitinlaatikoista, jotka on askarreltu esimerkiksi hyödyntäen savustuspönttöä tai lääkekaappia. Vaihtoehtoja näyttää olevan sen verran kuin oma luovuus sallii. Kun en itse löytänyt tuota punaista työkalulaatikkoa jota Tapani oli käyttänyt omaansa, päädyin tuohon ihan ensiksi linkitettyyn vaihtoehtoon. Vanhemmillani löytyy tarvittavat työkalut ja miesystävänikin innostui askartelemaan kanssani. Yhteistyöllä siis päästiin jo hyvin pitkälle. Viikonlopun auringonpaiste vielä mahdollisti työskentelyn ulkosalla, vaikka esivalmistelut hoidettiinkin vanhempien eteisen matolla.

Viikonloppuna kerettiin rakentamaan keitinlaatikon runko, kiinnittämään siihen pianosarana ja kiinnittämään erillinen kansi runkoon. Pääsiäisenä tehdään laatikon etupelti ja viimeistellään kannen pidike, sekä pidikkeet kiinni laitoihin. Jännän äärellä, ja lopptuotosta odotellen.

Merinovillakerrasto

Vuokatti-kerraston raglan-mallinen kerrastopaita ja housut syntyivät Shelbyn sivuilta löytyneillä kaavoilla ja Eurokankaan 100 % merinovillakankaasta. Paitaa kavennettu alkuperäisestä ja helmaa sekä lahkeita pidennetty. Syntyi saumurilla hyvin helposti.

Ulkoillessa kerraston ja sen toimivuuden merkitys tulee esiin kun mietitään kerrospukeutumisen saloja. Kerrasto on ihoa vasten tuleva alin vaatekerros, jonka tehtävä on siirtää kosteutta iholta kohti muita vaatekerroksia. Pukeutumalla hyvään kerrastoon iho tuntuu kuivalta, eikä pieni hikoilukaan haittaa liikkuessa. Villaiset aluskerrastot tuntuvat iholla varsin mukavilta ja vaikka (merino)villainen kerros olisikin kostea, se tuntuu siitäkin huolimatta lämpöiseltä. Hassua, mutta totta. Villa on myös siitä erinomainen materiaali, että se ei haise samalla tavalla kuin keinokuituiset materiaalit ja onkin siksi monen vaeltajan ja muuten vain ulkona pitkään viihtyvän henkilön valinta. Kun siis itse ompelin omaa kerrastoani, oli tärkeää että saan siitä riittävän ihonmyötäisen, jotta kerraston ja ihon välillä ei kierrä ilma ja siten jätä viileää tunnetta iholle – tästä seuraisi muuten paleltumista hiihtovaelluksella, eikä kerrasto palvelisi tarkoitustaan. Näitä asioita siis mietin kerraston ompelun yhteydessä, josta kerron lisää alla.

Merinovillakerraston ompelu onnistui Shelbyn nettisivuilta tulostettavilla kaavoilla. Loistavaa sinänsä, koska kaavat voi tulostaa vaikka kotosalla ja kankaat tilata joko Shelbyltä tai ostaa lähimmästä kangaskaupasta. Ostin 100 % merinovillakankaan Eurokankaalta ja ompelu hoitui saumurilla. Shelbyn sivuilta löytyvät Vuokatti-paidan ja Vuokatti-housujen kaavat ovat unisex-malliset, eli tämä on hyvä ottaa huomioon jo valmisteluvaiheessa kankaita leikatessa (itse en sitä tässä vaiheessa vielä tajunnut). Kun ompelin vaatteita yhteen huomasin, että S-koon kaavat olivat itselleni melko leveät, mutta yllättäen myös melko lyhyet (etenkin housut ja paidan etu sekä takaosa jäivät lyhyiksi). Hihat olivat sopivan mittaiset, mutta hyvin leveät. Voisin kuvitella näiden istuvan hyvin leveämpään herraselkään. Paidan pituus voi sopia normaalimittaiselle naisellekin, mutta koska itse haluan että kerrastopaidassa on reippaasti pituutta (eli helma laskeutuu takamuksen päälle), päädyin muiden korjausten jälkeen ompeleman vielä lisäkaistaleen niin etu-, kuin takaosaankin kiinni. Oma merinovillakankaani oli hyvin joustavaa, joten sekin vaikutti mm. siihen että paita tuntui leveältä. Housut taas olivat sopivan napakat ympärysmitaltaan, mutta lahkeet yltivätkin ainoastaan pohkeisiin asti.

Nyt kun en ole pitkään aikaan ommellut itse, en tullut ajatelleeksi jättää lahkeisiin ja paidan helmaan ekstrapituutta kankaita leikatessa. Vaatteiden tuunaus ja pituuden lisäys onnistui kuitenkin oikein hyvin jälkikäteenkin saumurilla. Nyt vaatteissa lähinnä on pienet lisäsaumat lahkeissa ja helmassa, mutta itseäni tämä ei haittaa laisinkaan. Lahkeet, hihansuut ja paidan helman päätin viimeistellä saumurilla, tekemättä näihin erillisiä taitoksia. Totesin, että alin kerrasto saa olla ”raakamallia”. Mitä vähemmän painavia saumoja ihoa vasten, sitä parempi. Paidan kaulustakin tuunasin kapeammaksi, jotta sain korkean kauluksen asettumaan tiukasti kaulaa vasten. Paidan ompelin jo kertaalleen yhteen, mutta totesin sen olevan aivan liian leveä, joten leikkasin auki sivu- sekä hihasaumat, kavensin takakappaletta ja hihoja, ja surautin sivu- ja hihasaumat yhdellä kertaa uudestaan kiinni. Toisella kerralla mitoituksesta tuli parempi. Housuihin ompelin lisäksi vyötärökaistaleen joka on takaa korkeampi kuin edestä. Näin se ei ahdista liian korkeana vyötäröllä, mutta antaa takaa hieman lisälämpöä alaselkään.

Taidan olla ihastunut omaan tekeleeseeni puhtaasti sen takia että sen omin vaivoin leikkasin, sommittelin ja ompelin yhteen. Kangaskin tuntuu todella laadukkaalta, hyvältä ihoa vasten ja sopivan paksulta, myöskin mitoitus on nyt tuunauksen jälkeen mainio. Ja nyt kun kaavat löytyvät jo valmiiksi, ompelen seuraavalla kerralla sitten suoraan vähän pidemmät vaatekappaleet.

Kaavat voi tulostaa esim. A4-paperille. Ensin karkit teipataan yhteen ja kaavat leikataan sen jälkeen sopiviksi.
Kaavat voi tulostaa esim. A4-paperille. Ensin karkit teipataan yhteen ja kaavat leikataan sen jälkeen sopiviksi.
Hihan malli oli itselleni liian leveä ja lopputulos löysä. Myös takakappale oli liian leveä. Helman pidennys on myös seuraavalla kerralla paikallaan.
Paidan kaavat kankaalla. Hihan malli oli itselleni liian leveä ja lopputulos löysä. Myös takakappale oli liian leveä. Helman pidennys on myös seuraavalla kerralla paikallaan.

 

Ensimmäinen polkujuoksutapahtuma edessä – Bodom Trailille siis

Viikkoihini mahtuu laidasta laitaan kaikenlaista, ja päiviini mahtuu ilokseni myös liikuntaa ja kohtaamisia läheisten ihmisten kanssa. Käyn töissä, päätän opintojani, liikun ja pyrin nauttimaan pienistä hetkistä. Välillä päälle painaa melkoinen kiire, etenkin nyt kun työn ja opiskelun lisäksi sovitamme yhteen myös kahden ihmisen arkea. Kaiken tämän rinnalla  nautinkin erityisesti hetkistä jolloin olen itselleni läsnä, esimerkiksi silloin kun olen juossut itseni jonnekin luonnon keskelle ja ympäröivä maailma on vain puita, lehtiä, havuja, sammalta, soita, taivasta, lintuja, alaspäin viettäviä polkuja ja ylöspäin vetäviä epämääräisiä mäkiä. Tätä riemua onkin tiedossa ylihuomenna todennäköisesti yli kolmen tunnin ajan. Korvissa pauhaa syke, oma hengitys ja  ympäri kehoa lihakset kertovat tuntemuksistaan. Kaiken kiireen keskellä riittää keskittyminen hyvinkin yksinkertaiseen asiaan. Muussa hetkessä oleminen ei onnistu. Jalkaa toisen eteen polulla, uudestaan ja uudestaan. :)

Jatka artikkeliin Ensimmäinen polkujuoksutapahtuma edessä – Bodom Trailille siis