Valokuvausretkeilyä Nuuksiossa

Viikko sitten lähdettiin ystäväni Maija kanssa valokuvausretkelle Nuuksioon. Ilta oli lämpimän kesäinen ja onnistuneita kuvia saatiin monia helpon retkeilyreitin varrelta.

Lämmin kesäilta oli kaunis ja valokuvaamisen yhdistäminen lyhyeen retkeen oli varsin innostavaa. Me nautimme luonnon rauhasta ja Maija teki kuvaamisesta helppoa, toimiessaan mallinani ja toteuttaessaan kuvausajatuksiani luonnossa. Kuulumisiakin ehdittiin vaihtamaan urakalla, koska viettäessäni niin paljon aikaa pohjoisessa, en ole nähnyt monia ystäviäni usein viimeisen vuoden aikana.

Tällaiset retket jäävät kyllä lämpimästi mieleen. Olen myös saanut valtavasti uusia ideoita ystävien ja tuttujen kuvaamisesta luonnossa, joten pääsen toivottavasti toteuttamaan ideoita mahdollisimman pian.

Jakaisin kuvat tässä, mutta säästän ne vielä toiseen tarkoitukseen. Tässä kuitenkin yksi lempikuvistani viime lauantailta.

Elämänilosta – Onnellisesti ponin selässä keikkuvat muumisaappaat

Silmät kiiltävät onnesta.

Kasvoilta loistaa ilme, jota kuvastaa puhdas ilo. Ne hakevat katsekontaktia ja löytävät sen.

… katso! Minä tässä. Minä ihan itse.

Otin valtavan suuren askeleen, harppauksen suorastaan.
..ja onnistuin.

Pelko ja odottavan jännitys purkaantuu nyt herysvänä ja pidättelemättömänä nauruna. Se kumpuaa syvältä sisältä, valtavana täyttymyksen tunteena.

Minä olen juuri tässä, missä minun kuuluukin. Lähellä luontoa, lähellä näitä eläimiä.

Tätä minut luotiin tekemään. Onnistumaan ja iloitsemaan. Olen yhtä ympäristöni kanssa. Tässä pienen satulan selässä. Seikkalija sisälläni kiljuu ilosta. Opin uutta koko ajan

… minä itse. Osaan ja pystyn.

Löydän suuren palan itseäni katsellessani lapsia kentällä

Olen viikon syyslomalla Helsingissä.

Tullessani talleille ajoin kaupungin halki, joka on päivä päivältä kasvanut suuremmaksi, kiireisemmäksi. Askeleeni loitontuu samassa tahdissa kun kaupunki vilkastuu.

Kiirettä on ihan kaikkialla. Ja taloja, jotka toinen toistaan korkeampina peittävät taakseen metsät, puut, taivaankin. Niiden välistä en erota muuta. Ihan aina en erota itseänikään.

Tässä kentän laidalla ja kaupungin ulkopuolella, katsellessani rauhallisesti satulan selässä keikkuvia muumisaappaita, huomaan itsekin jatkuvasti purskahtavani hersyvään nauruun.

En muista äskeisestä ajomatkasta mitään.

Tämä lapsen riemu muistuttaa minua omastanikin.

Tällaista riemua se on, oma innostuksenikin, silloin kun olen täysillä läsnä niissä asioissa joita teen mieluiten. Kun seikkailen omilla retkilläni tai urheilen niin että raikas ilma täyttää keuhkoni äärimmilleen ja hiki virtaa otsaltani.

Siksi näihin keikkuviin muumisaappaisiin on niin helppoa samaistua.

Olen niin täynnä iloa ja virtaa lähtiessäni kotiin, että hengitän sitä vielä entistä enemmän sisään jokaisella hengenvedollani.

Tiedän taas monen täyden hengenvedon verran lujempana mihin minä kuulun.

---

Olen pk-seudulta kotoisin oleva nainen, joka on löytänyt intohimonsa kaupungin ulkopuolisesta elämästä. Retkeilen, vaellan ja tutkin ympäristöäni uteliaasti, nyt myös opiskellen valokuvausta Kuusamossa. Jos haluat kuulla lisää elämyksiä ja kertomuksia vuoden mittaiselta seikkailultani Kuusamossa, seuraa myös Kean Retki blogin FB-sivuja.

Iloista syksyä ja talven odotusta!

 

Maastopyöräretkellä Hossan kansallispuistossa – helppoja polkuja, upeita kangasmetsiä ja hiekkarantoja, sekä toinen toistaan nätimpiä laavuja

Kaiken valokuvailun, kuvausretkeilyn ja kuvien käsittelyn jälkeen on kiva tehdä jotakin ihan muuta. Siispä eilen lähdettiin melko spontaanisti Hossaan maastopyöräilemään ja viettämään iltaa laavulla Kuusamolaisystäväni kanssa.

Ensimmäinen visiitti Hossan kansallispuistossa oli mainio ja maasto yllätti kaikessa kauneudessaan; kirkkaat järvet ja kauniit hiekkarannat, hienot ja väljät kangasmaiset mäntymetsät sekä varsin kivat (+nopeat) polut polkea. Reitin varrelta löytyi toinen toistaan kauniimpia laavupaikkoja ja autiotupia. Tulipa meitä reitin varrella vaastaan toista kymmentä poroakin.

Hossan maisemia piti välillä pysähtyä ihailemaan. (Kuva: Raisa Nikula)

Vuorokausi metsässä pyöräillen ja ilta nuotiolla virkisti toden teolla. Poljin ensimmäistä kertaa pitkospuilla, joilta tipahdin vain kerran kohtalaisen pehmeästi suomättäälle, muut pätkät etenin suht luovasti satulan selässä.

Lipposensalmen viihtyisä taukopaikka.

Yö lämpöasteiltaan varsin lempeä ja aamulla Lounaja-järveltä herätti navakka, mutta lämmin tuuli. Aamulla hieraisin vielä eilispäivän hiet pois pulahtamalla Lounaja-järveen.

 

Yöhön koristeltu laavu.

Retkellä onnellisena.

Kotimatkallakin seikkailu jatkui ja vaihdoin vielä puhjenneen renkaan tilalle uuden. Onneksi sitäkin on tullut harjoiteltua jo aikaisemmin, sillä nyt homma sujui jo lähes tottuneesti. Tiedänkin sitten vaihtaa itse talvirenkaat autooni, kun sen aika kenties lokakuun lopulla koittaa.

Työn touhussa kotimatkan pähkinän parissa. Pulma ratkaistiin kätevästi tien päällä. (Kuva: Raisa Nikula)

Menkääpä Hossaan, jossa polkuja sekä upeita tauko- ja yöpaikkoja riittää. Hossan kansallispuisto on todella upea paikka – kaipaan sinne jo takaisin. Hossan maasto ja reitistö vaikutti niin hyvältä, että tänne olisi loistavaa suunnitella myös pidempikin talviretki, sillä hiihtely järvien jäillä ja väljissä kangasmetsissä houkuttaa – hyvistä yösijoista puhumattakaan.

Suosittelen Hossan reittejä ja kansallispuiston kauniita maastoja lämpimästi virkistäytymiseen ja viihtymiseen!

Mistä lisätietoa Hossasta ja maastopyöräreiteistä?

Hossan maastopyöräreiteistä löydät lisää tietoa täältä:
http://www.luontoon.fi/pt_PT/hossa/pyorailyreitit

Lisätietoa kansallispuistosta löydät täältä:
http://www.luontoon.fi/pt_PT/hossa

Muikkupuron laavu. Kenties kaunein koskaan näkemäni laavupaikka.

Ala-Valkeisen tallirakennuksesta kunnostettu sympaattinen autiotupa.

 

Taiturointia muikkupurolla.

Menopeli.

Tauko Muikkupurolla. (Kuva: Raisa Nikula)

Pyörät parkissa Lipposensalmen laavulla.

Lounajan hiekkaranta.

Nyt kutsuu Kuusamo – Ajatuksia siitä kun haaveet täydentyvät yllättäen

Elämä on aikamoinen seikkailu. Joskus tarjoutuu tilaisuuksia, joita ei vain voi sivuuttaa, vaan niihin on tartuttava, vaikka kuinka jännittäisi.

Löysin jo vuosi sitten kiinnostavan valokuvaukseen, kuvajournalismiin ja kuvalliseen/digiviestintään keskittyvän valokuvauslinjan Kuusamosta. Linja painottuu luonto- ja maisemakuvaukseen ja opintojen aikana tehdään useita kuvausretkiä.

Minähän rakastan viettää aikaa luonnossa vaeltaen ja kamera kulkee aina mukana. Jos vuodesta voisi tehdä täydellisen, suorittaisin eräopasopinnot myös tässä samalla, mutta koen että ensisijaisesti haluan panostaa kuvallisen viestinnän osaamiseeni, sillä eräopasopinnot voin tehdä myöhemminkin. Ja koska Kuusamon seudun luonto.

Tällaista tilaisuutta tutkia Kuusamon ja Lapin luontoa kamera kädessä vuoden ajan osuu kohdalle harvoin!

Kulunut kesä on ollut hauska ja aika on mennyt kuin siivillä, mutta nyt päätin hyödyntää tilaisuuden, jota ei aina tule vastaan. Siispä tulen viettämään valtaosan viikoistani seuraavan vuoden ajan Kuusamossa ja pohjoisen kuvausretkillä. Kuusamoon lähden jo reilun viikon päästä.

Mahdollisuuksien mukaan tulen tekemään satunnaisia etäopintoviikkoa Helsingistä käsin, jotta näen läheisiä, voin varmistaa että kasvitkin pysyvät hengissä ja pääsen täältä käsin hoitamaan myös sovittuja sisältöprojekteja.

Tästä alkaa vuoden mittainen tarina, josta tulen kirjoittamaan sivuilleni entistä tiheämmin.

Jahka ajatukseni kirkastuvat ja jännitykseltäni maltan, kerron reissusuunnitelmistani ja valmistautumisesta lisää. Ihan ensimmäiseksi täytyy ostaa auto. Toiseksi aion kiivetä Valtavaaralle. ❤️

Pohjoismaiden paras ulkoilubloggaaja haussa – Nordic Outdoor Blogger Award 2017 -kilpailu

Sain viime viikolla todella kiehtovaa sähköpostia. Minuun otti yhteyttä henkilö Addnaturelta, joka yhteistyössä Haglöfsin kanssa etsii Pohjoismaiden parasta ulkoilubloggaajaa Nordic Outdoor Blogger Award 2017 -kisassa.

He olivat Addnaturella tutustuneet sivustooni ja toivoivat minun lähtevän Kean Retki -blogini kanssa ehdolle kilpailuun yhdessä muiden loistavien kirjoittajien rinnalla. Olin todella otettu siitä, miten he kuvailivat ajatuksiaan blogistani ja kertoivat sen olevan mielestään luonteva valinta ehdokkaaksi.

”Pidämme erityisesti siitä miten inspiroivilla ja mielenkiintoisilla kirjoituksillasi onnistut tuomaan esille luonnon ja ulkoilun vaikutuksen niin fyysiseen kuin myös henkiseen hyvinvointiin.”

Vastasin lähteväni ilomielin mukaan kisaan! Tämä tuntuu minusta hauskalta tilaisuudelta päästä jakamaan ajatuksiani vaeltamisesta, luonnossa viihtymisestä ja ulkoilun inspiroivista vaikutuksista samanmielisten ihmisten kanssa.

Addnature.fi markkinoi itseään ulkoilijoiden verkkokauppana ja yksi heidän erikoistumisalueensa on mm. retkeilyvarusteet. Heidän nettisivuillaan tuntuukin löytyvän kattavasti retkeilyyn ja vaeltamiseen liittyviä varusteita aina makuupusseista keittimiin, majoitteisiin ja muihin tilpehööreihin asti.

Retkeilyvarusteita hankkiessani pyrin itse ennen kaikkea tekemään kestäviä päätöksiä ja päädyn ostamaan uutta, vertailen hankintoja reilusti. Koitan välttää turhia ostoksia ja hankkia kierrätettynä tai uutena sellaista, jonka tiedän kestävän minulla pitkään.

Miksi äänestää Kean Retki -blogiani Nordic Outdoor Blogger Award 2017 -kisassa?

Kilpailuun osallistuminen on minulle seikkailu. Olen todella otettu siitä että blogini pariin on löytänyt jo kohtalaisen paljon lukijoita ja haluan jakaa teidän kanssanne paljon tarinoita seikkailuista ja oivalluksia elämästä jatkossakin. Jo kutsu mukaan kilpailuun on minulle valtavan iso juttu ja antaa lisää uskoa siihen että kirjoittamisellani on merkitystä. Kirjoittamisen kautta voin jakaa ideoita ja oivalluksia muillekin.

Kilpailu antaa minulle mahdollisuuksia verkostoitua ja löytää lisää seikkailuinspiraatiota jaettavaksi kanssanne. Kilpailuun osallistuminen on jo nyt tarjonnut minulle loistavan mahdollisuuden löytää uusia ulkoiluaiheisia blogeja ja inspiroitua muiden seikkailuista. Kuka tietää mitä mahdollisuuksia edessä voi avautua. Pienistä puroistahan kasvaa se suuri virta.

Miten voit tukea minua osallisuudessani kilpailussa?

Voit äänestää blogiani parhaaksi suomalaiseksi ulkoilublogiksi klikkaamalla itsesi Addnaturen sivustolle.

Äänestys on avoinna sunnuntaihin 3.12. asti, vielä tasan kahden viikon ajan.

Skrollaa kilpailusivua alaspäin. Löydät tuiman katseeni viime helmikuun viikon mittaiselta hiihtovaellukselta Saariselän erämaassa, kilpailusivun muiden loistavien blogien joukosta.

Äänestämiseen riittää että klikkaat osallistumislomakkeen listasta haluamasi blogin ja kirjoitat lyhyesti miksi mielestäsi tämä blogi ansaitsee voittaa. Halutessasi voit jättää sähköpostiosoitteesi osallistuaksesi arvontaan. Tämä ei kuitenkaan ole pakollista.

Muutamalla napinpainalluksella voit vaikuttaa mahdollisuuksiini pärjätä kisassa. Pyydän siksi että käytät hetken ajastasi hyvään tarkoitukseen jos viihdyt kirjoituksieni parissa. Tästä kiitän sinua suunnattomasti! :)

Miten kisa etenee tämän jälkeen?

Ensimmäisellä kierroksella 12 suomalaisesta blogista valitaan siis Suomen paras ulkoilubloggaaja 2017.

Ensimmäinen kierros tapahtuu maittain ja sama äänestys on käynnissä myös muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa (pl. Islanti).

Kilpailun toisella kierroksella eniten ääniä saanut bloggaaja kustakin maasta jatkaa finaalikierrokselle, jossa Haglöfs valitsee kilpailun voittajan, eli Pohjoismaiden parhaan ulkoilubloggaajan 2017. Tämä henkilö kruunataan Nordic Outdoor Blogger Award 2017 –tittelillä. Voittaja ilmoitetaan joulukuun puolessa välissä.

---

Tämän julkaisun kuva ja on muuten napattu juuri Sokostin huiputusyrityksen jälkeen kireillä talvipakkasilla. Taisin raottaa visiisiä juuri siksi aikaa että kehtasin kuvan ottaa. Jos naama oli yhtään pitemmän aikaa paljaana, jäätyi paljas iho nopeasti.

Luettuasi tänne asti, suosittelen inspiroitumaan talvivaeltamisesta vielä hieman lisää. :)

1. Helmikuisen UKK hiihtovaelluksen jälkeen kiteytin kolme hienointa asiaa talvivaeltamisesta tähän kirjoitukseen.
2. Haastavan talvisiin puitteisiin keskittyvän opaskurssin välittömiä jälkitunnelmia kiteytin heti vaelluksen jälkeen myös tänne.
3. Suosittelen lisäksi lukemaan Rimman ja Lauran blogista jutun ”Kuinka selvitä talvivaelluksesta hengissä”. Tähän kirjoitukseen annoin Rimmalle ja Lauralle omat 5 vinkkiäni ensikertalaisille, sekä kertasin tiiviit varustevinkit talvivaeltajalle.

Kuukauden retki – Yö luonnonhelmassa kuukausittain

En olekaan tainnut kertoa teille kuukauden retkistäni aikaisemmin. Vuonna 2013 hurahdin vaeltamiseen ja retkeilyn makuun. Siitä alkoi polku, joka jatkuu edelleen.

Ystävieni kanssa aloimme kesän 2013 jälkeen retkeilemään hyvin aktiivisesti ja siitä syntyi ajatus kuukauden retkistä. Jos mieli ulos luontoon on niin kova, että retken/vaelluksen päättyessä jo haikailet seuraavan seikkailun perään, helpottaa kun seuraava kiintopiste on ripeästi tiedossa. Arjen askareistakin  selviää paremmin, kun arkea katkaisee itselle olennaisella luksuksella. Minulle se on uusien paikkojen näkemistä ja retkeilyn elämyksellisyyttä tavalla tai toisella ulkona liikkuen ja luonnossa yöpyen.

Nykyään tunnen jo pientä levottomuutta, jos seuraavaan seikkailuun on paljon aikaa. Olen kesän 2013 ensimmäisestä vaelluksesta lähtien siis yöpynyt luonnossa käytännössä joka ikinen kuukausi muutamilla suotavilla poikkeuksilla. Yksi esimerkki on kevät 2017 huhti- ja toukokuu, jolloin mieli oli enimmäkseen uuden asunnon hankinnassa ja lähestyvässä muutossa. Sen jälkeen minulle, arjen toimistotyöläiselle on kuitenkin kertynyt luontoöitä jo 18.

Vuoden 2017 vähintään yhden yön retkeni:

• Tammikuu: kolmen yön talviretki hiihtäen Syötteen kansallispuistossa
• Helmikuu: viikon hiihtovaellus ja Suomen Ladun opaskurssin talvi osa UK-kansallispuistossa
• Maaliskuu: talvinen laavuretki ja yöpyminen Vaakkoilla, Kämmenlammen laavulla
• Huhti- ja toukokuu: ajatukset olivat poikkeuksellisesti uuden asunnon etsinnässä, asuntokauppojen hoitamisessa ja tulevassa muutossa
• Kesäkuu: kolmen yön luksusmelontaretki telttaillen Päijänteen kansallispuistossa, tämän lisäksi myös kaksi yötä Joensuun Enossa järjestetyssä Jukolan viestissä
• Heinäkuu: viikon vaellus ystävien kanssa Käsivarren erämaassa, Lapissa
• Elokuu: viikon vaellus ja ensimmäinen vaellusopastukseni 10 henkilön ryhmälle Käsivarren Lapissa
• Syyskuu: opastus ja kahden yön teltta retki 10 henkilön ryhmälle Helvetinjärven kansallispuistossa
• Lokakuu: puolentoista viikon päästä suuntaamme opasystävieni kanssa syysretkelle, paikka tarkentuu vielä
• Marraskuu: kaikki on mahdollista ja retkipaikka tarkentuu fiilispohjalta
• Joulukuu: joululomalla pidän töistä 2 viikkoa vapaata ja suuntaamme ainakin kolmeksi yöksi Pyhä-Luoston kansallispuistoon hiihtovaeltamaan ja tunnelmoimaan erämaatupia. Jos innostumme, niin tässä yhteydessä kerkeisi tekemään useammankin retken.. :)

Omilla kuukauden retkilläni yövyn aina vähintään yhden yön ulkosalla. Jos tähän listaisin kaikki viimeisten vuosien retket ja vaelluksen, olisi lista todella pitkä. Viime vuonna (2016) tein kuitenkin viikon tai vajaan viikon mittaisia vaelluksia pohjoisessa kaksi (hiihtovaellus Kebnekaisen ympäri ja oma soolovaellukseni Hetta-Pallaksella). Lapissa kävin vaeltamassa etelästä käsin yhteensä neljä kertaa. Alkuvuodesta Loppiaisena vietimme 3 yötä talviretkeillen -30 asteen pakkasessa Oulangalla, harjoittelin talvivaeltamista kahden yön verran Torronsuolla, tein kolmen yön telttaretken Itä-suomessa Kolin kansallispuistossa ja melontaretkiä/saariyöpymisiä kalenterissa oli ainakin kolme Keski-Suomessa ja Helsingin saaristossa. Muutamaan otteeseen lähdimme muuten vain spontaanisti laavuretkelle (kaksi yötä joulukuussa Teijon kansallispuistossa) tai telttailemaan (Porkkalanniemessä ystävän kanssa kesällä). Retkeilimme ja telttailimme myös Pohjois-Norjan Lyngenissä vajaan viikon. Taidanpa kertoa aiempien vuosien kuukauden retkistäni toisella kertaa kun lista venyy ja venyy.

Tulen kertomaan kuukauden retkistäni jatkossa enemmän blogissani. Omia retkiäni tulen jakamaan instagramissa myös #kuukaudenretki -tunnisteella ja haluan haastaa sinutkin mukaan jakamaan omia kuukauden retkiäsi myös muille #kuukaudenretki -hashtagilla.

Laitetaan ilo kiertämän ja kerrotaan mitä kaikkea hienoa voi kokea, lähtemällä vaikka ihan vain yhdeksi tai jopa useammaksi yöksi luonnon helmaan. Näiden elämysten muisteleminen ja tulevien suunnitteleminen nimittäin rikastuttaa arkea valtavasti.

Kuinka usein sinä vietät yösi luonnon helmassa?

Vaellus- ja retkeilykuulumisia

Kevät ja kesä. Nämä vuodenajat menivät vauhdilla ja melkoisella myllerryksellä. Onko pitkään aikaan tapahtunut näin paljon yhden vuoden sisällä? No en kyllä muista että olisi. Paljon hyvää on tapahtunut ja jotta blogin kirjoittaminen jatkossakin tuntuu yhtä luontevalta, kerron mitä kaikkea vuoteen on mahtunut.

Alkuvuodesta ihmettelin missä maailma (ja etenkin minä siinä) makaa, kun yksi ihmissuhde päättyi. Keväällä kuitenkin ostin todella pitkään haaveissa olleen oman kodin ja aloin tekemään siitä itselleni ihanaa tukikohtaa. Retkeilin ja ulkoilin paljon.

Helmikuussa suoritin Suomen Ladun opaskurssin mahtavalla talvivaelluksella UK-puiston erämaassa. Kesällä tein kolmen yön luksusmelontaretken hyvän ystävän kanssa Päijänteen kansallispuistossa ja heinäkuussa vaelsin viikon verran ystävien kanssa Käsivarren erämaassa. Elokuussa toimin elämäni ensimmäistä kertaa oppaana vaelluksella, johdattaen kymmenen hengen porukkaa viikon ajan nyt jo tutummissa maastoissa Käsivarren Lapissa. Viikko sitten tein myös ensimmäisen viikonloppuretkiopastukseni Helsingin Ladulle.

Kesällä tapahtui myös muuta hienoa. Ystävyytenä alkanut ihmissuhde syveni ja muuttui parisuhteeksi. Vaikka ilmassa olikin ollut pientä uteliaisuutta jo aiemmin, tuntui kaikki silti tapahtuvan todella yllättäen kun kaksi samanhenkistä, samanlaisilla arvoilla, huumorintajulla ja kiinnostuksen kohteilla varustettua ihmistä kohtasivat.

Yhtäkkiä oma pieni tukikohtani onkin muuttunut myös toisen ihmisen kodiksi ja suunnittelemme yhdessä tulevaisuutta. Yksi luontoihminen löysikin yllättäen rinnalleen toisen. Kaikista vastaväitteistä riippumatta, on mahdollista kohdata toinen ihminen erämaassa, jossa juurikaan muita ihmisiä ei kulje.

Tulevia retkiä ja vaelluksia tulen tekemään samalla tavalla kuin aikaisemminkin, joskus ystävien kanssa, joskus itsekseni. Mutta ison osan retkistä tulen tekemään yhdessä rakkaan ihmisen, Satun kanssa.

Mikä tyynnyttää myrskysi?

Istun bussissa matkalla mökille. Bussi matkaa halki maaseudun ja jurnuttaa tasaisen tylsästi perille. Kaupunkilaismieleni tarttuu kiinni toistuviin maisemiin ja koittaa irrottautua ylipursuvista ärsykkeistä. Perillä odottaa perhettä: vanhemmat, sisko ja pienet rakkaat siskon lapset, isän kaksoisveli ja vaimo. Olen onnellinen että saan viettää hetken läheisten luona.