Välillä voi käydä niin että kesken parhaan syystekemisen kierroksia on sata lasissa, flunssa uhkaa painaa päälle, olo on puolikuntoinen eikä mistään oikein tunnu tulevan mitään. Kroppa tuntuu samanaikaisesti käyvän ylikierroksilla ja toisaalta se ei voisi olla väsyneempi. Ajatuksetkin jumiutuvat pahemman kerran. Silloin on parasta hiljentää vauhtia, potea orastava flunssa rauhassa pois, levätä kunnolla ja huolehtia itsestään.
Vaan on se pysähtyminen silti aina yhtä vaikeata, ainakin tälle tunnolliselle ihmiselle ja oman arkensa sankarille. Sitä yritän kuitenkin täällä parhaillaan harjoitella, jotta ensi viikolla saisin itsestäni taas enemmän irti ja ajatukset jälleen kukkisivat.
Kotona ollessani keskityn lepoon ja katselen kuvia upeasta lähiluonnosta, joka odottaa minua tuolla ulkona taas astelemaan poluille ja löytöretkeilemään lähistön maisemissa. Nämä kuvat kuuraisesta maisemasta nappasin viime lauantai-aamuna ollessani ystävieni kanssa Helsingissä aikaisella polkujuoksulenkillä Latokartanon ja Myllypuron välisellä Hallainvuorella.
Teille, jotka ette ole vielä tähän Helsingin kaupunkihelmeen tutustuneet, Hallainvuori on melkoisen kaunis yllätys. Hallainvuoren poluille ja ulkoiluteille löytää monesta suunnasta helposti bussilla. Kylmänä syysaamuna voi ulkoilla huurteisilla Viikin pelloilla ja kivuta Latokartanon korkeille kallioille sekä yllättäville jyrkänteille ihastelemaan Viikkiä kohti avautuvia maisemia.
Hallainvuoren kallioilla risteilee monia polkuja ja kallioilla komeilee kauniita keloja. Väljä kallioinen metsä syleilee sisäänsä. Vaikka metsässä tallustellessa ei täysin unohda olevansa kaupungissa lähistöltä kuuluvan liikenteen johdosta, ovat kallioisen luonnon pienet yksityiskohdat ja polut kuitenkin niin kauniita ja maisemat huikeita, että tänne kannattaa ehdottomasti lähteä ulkoilemaan.
Kotimatkalla - Kean Retki 