Mikä tyynnyttää myrskysi?

Istun bussissa matkalla mökille. Bussi matkaa halki maaseudun ja jurnuttaa tasaisen tylsästi perille. Kaupunkilaismieleni tarttuu kiinni toistuviin maisemiin ja koittaa irrottautua ylipursuvista ärsykkeistä. Perillä odottaa perhettä: vanhemmat, sisko ja pienet rakkaat siskon lapset, isän kaksoisveli ja vaimo. Olen onnellinen että saan viettää hetken läheisten luona.

Suunnistuksen taikaa – Outdoor Siskot ja Suunta-Veikot Jukolan viestissä

Viikonloppuna suunnistettiin taas Venlojen ja Jukolan viestiä Lappeenrannassa. Olin itsekin mukana nyt jo neljättä kertaa Venlojen viestissä ja kolmatta kertaa Jukolan viestissä. Viikonloppu oli yllättäen hurjista sadekeleistä huolimatta kiva ja vähintäänkin ikimuistoinen, eikä sanonta suunnistajan vapusta, juhannuksesta ja joulusta yhdessä tapahtumassa pettänyt nytkään. Ennen lähtöä jännitin jo säiden puolesta viikonlopun onnistumista, mutta kun jo yksi päivän suunnistusosuus oli hoidettu, sade ei ollut vähenemään päin ja oli vain totuttava olosuhteisiin, jatkui viikonloppu tasaisesti kohti maalia, eli Jukolan viestin yötöntä yötä. Tunnelman nostatuksesta oli kuitenkin huolehdittu jo automatkalla Helsingistä kohti Lappeenrantaa hyvässä porukassa.

Auringonlasku Lauttasaaressa – eteläisen Helsingin pyörälenkki

Marraskuussa ei paljon aurinkoa nähty. Viime sunnuntaina sen sijaan saatiin eteläisessä Suomessa nähdä jo vähän enemmän pilkahdusta sinisestä taivaasta. Päivän pidetessä taivasta komisti jo kaunis auringonlasku. Päätettiin lähteä ulos pyörälenkille ja minä survaisin kameran mukadiscreetisti urheilureppuun mukaan. Jalustan kiinnitin kyllä repun ulkosyrjään kiristettävillä nyöreillä, mutta sitä ei tarvinnutkaan (lue: kerennytkään) irroittamaan repusta tämän lenkin aikana. Tällä kertaa räpsin kuvia enemmänkin pysähtyen vauhdista lyhyeksi hetkeksi ja napaten valokuvia pyörän selästä. Välillä säntäsin lenkkipolulta rantaan nauttimaan näkymästä, kun sen ääreltä en vain halunnut liikkua pois.