Ihmisen tulisi nähdä taivaanranta

Kävelen tuttua tietä pitkin valtavan korkuisten mäntyjen valvoessa isolta tieltä loittonevia askeleitani. Tuijotan innostuksen kasvaessa puiden välistä pilkottavaa aurinkoa ja odotan eteeni aukeavaa maisemaa. Joka kerta, tämä ympäristö yllättää kauneudellaan, hetken valon värittäessä luonnon ja taivaan.

Askel kevenee samanaikaisesti, kun hiekkapohja jalkojen alla muuttuu entistä pehmeämmäksi ja kumpuilevammaksi. Rantaviivaa lähestyessäni syke on jo hieman noussut ja tasannut alleen muut ajatukset.

Mieli rauhoittuu ja kaikki muu unohtuu viimeistään sillä hetkellä, kun näen merivedessä leikkivät leijasurffaajat. Kaipaan äkisti heidän seuraansa. Kuinka täysin luonnon voimien armoilla ja ympäröimänä he ovatkaan.

Kaivan kameran esiin, onneksi se tulikin mukaan. En lähde ilman tätä enää koskaan minnekään, mietin samalla kun tallennan edessä näkyvää maisemaa muistikortille. Toivon, että voin jälkikäteen jakaa siitä murusenkin muille. Tämän rannan ja merialueen täytyy olla yksi Helsingin kauneimpia.

Kirjoitin kesällä paperille ajatuksen, jota olen vaalinut mielessäni syksyyn asti. Se muistuttaa minua oikeasta suunnasta, silloin kun hetkellisesti taas tuntuu, että piilotin sen itseltäni jonnekin.

Kyllä ihmisen tulisi nähdä taivaanranta, sillä se tekee hurjan onnelliseksi.

Monta viikkoa kesästä olen viettänyt kaupungissa, ollen kuitenkin onnellinen siitä, että voin viettää valtaosan ajastani luonnon ympäröimänä. Tämä hetki rannalla muistutti minua erityisesti siitä, miksi alun perin kaksi vuotta sitten muutin etelässä tänne sijoilleni, melkeinpä meren rannalle. Helsingissäkin on paljon kaunista.

Perjantaina tie vie kuitenkin taas kohti Kuusamoa.

Melontaharrastuksen aloittaminen

Säät suosivat meidän kurssiamme.

Tähän oli hyvä päättää kolmipäiväinen kurssi.

Lyhyellä retkellä melottiin Kotiluodolle ja mietittiin mm. melontaretkeilyyn liittyviä asioita.

..ja eteenpäin melomista, keskivartaloa kiertäen. Melaveto lähtee varpaista, päättyen keskivartalon kohdalle.

..ja Arhi demonstroi sivuttain melontaa.

Kajakkilautta on hyvä keino kokoontua yhteen ja vaikka levähtää kesken melontaretken.

Outi käy läpi melontatekniikoita..

Siinä se menee. Helpon näköistä

Kurssilaiset seuraavat kajakkilautalta käsin..

Kurssilla harjoiteltiin mm. kääntymisiä hyödyntäen pitkiä melavaetoja..

Natura Vivan Vuosaaren melontakeskus ja kurssin pit stop.

3. kurssipäivänä testattiin myös evin ja peräsimillä varustettuja merikajakkeja.

Olen jo useampana kesänä haaveillut pääseväni aktiivisemmin harjoittelemaan melontataitojani sekä tekemään myös yhden ja useamman yön kestäviä melontaretkiä. Melontakokemusta minulla ei ole taustalla vielä paljoa, mutta can do -asennetta sitäkin enemmän. Aika on ollut se suurin kynnyskysymys, eli miten tähän, kaikkien muidenkin kivojen harrastusten ohella, löytää aikaa.

Olen käynyt satunnaisia kertoja melomassa Helsingin läheisyydessä, mutta sellaisella muovisella peruspulkalla melominen parin tunnin ajan keskustan lähivesissä ei ole sytyttänyt suurta liekkiä. Tarvitaan jotain kiehtovampaa, nätimpiä maisemia, vähän omaa vaivannäköä melontamatkan eteen ja heräämisiä kauniilta luodoilta.

Tämä mielessä, olen jo parina vuotena yrittänyt liittyä paikallisiin melontaseuroihin. Se ei onnistu, jos ei ole kovin aikaisin liikenteessä alkeiskursseille ilmoittautumisen suhteen. Kaksi kevättä peräjälkeen olen nyt jonottanut yhden paikallisen melontaseuran vajalla Mustikkamaalla ilmoittautumisten alkamisajankohtaan nähden liian myöhään. Tuntia ennen ilmoittautumisen avautumista on ollut tarjolla vain varasijojen varasijoja. Siispä käynnistin tänä keväänä Plan B:n ja ilmoittauduin Natura Vivan merimelonnan alkeiskurssille.

Syväluotaavampaa melontakokemusta oli pohjalla n. kuuden vuoden takaa, kun suoritin samaisen yrityksen kautta koskimelonnan alkeiskurssin. Tuolloin vietin hauskan viikonlopun Kymijoen Pernoonkoskilla ja harjoittelin Lariolan Ilkan sekä Outin luotsaamana jopa onnistuneesti myös eskimokäännöksiä. Melontaharrastus ei vain silloin vielä ottanut tuulta alleen, mm. melontaseuran ja oman ajanpuutteen takia. Nyt visio melontaretkeilyn suhteen on kirkkaampi.

Kävin siis muutama viikko taaksepäin Natura Vivan kolmipäiväisellä kurssilla Vuosaaren melontakeskuksessa. Kurssilla opeteltiin Eurooppalaisen EPP1 -tason vaatimukset täyttävät melonnan perustaidot. Tämä EPP1 (tulee sanoista Euro Paddle Pass) on Suomen melonta ja soutuliiton verkkosivujen mukaan melonnan ensimmäinen taitotaso, joka täyttää vähimmäisvaatimukset Eurooppalaiselle melonnan taitokoeporrastukselle. Suorittamalla alkeiskurssin joka täyttää EPP1-tason vaatimukset, voit siis osallistua toisessa EPP-jäsenmaassa EPP1-tason melontaretkelle. Kätevää ja vertailukelpoista.

Natura Vivan kurssi oli kiva. Osasin tosin jo etukäteen odottaa että kurssilla ei olisi tylsää, sillä viihdyin jo sillä vuosia aiemmin suoritetulla kurssilla hyvin. Olin myös iloisesti ilahtunut kun Ilkka sekä Outi muistivat minut vielä vuosienkin takaa. Ensimmäisenä kurssipäivänä harjoittelimme perustekniikkaa, toisena tekniikan lisäksi pelastautumista ja kolmantena päivänä tehtiin lyhyehkö retki, jonka aikana yritin vielä itse keskittyä siihen haastavimpaan osioon, eli eteenpäin melonnan tekniikkaan. ;) Kyllä se sieltä vähän pidemmällä melontaetapilla alkoi löytymään, vaikka ensin olikin hankala saada oikeaa melonta-asentoa iskostettua lihasmuistiin. Kuvista näkyy hieman kurssin tunnelmia.

Seuraavina retkitarinoina kerron lisää kokemuksia ensimmäisistä yön yli melontaretkistäni ja niistä luodoilla heräämisistä!

Näiden blogijulkaisujen välissä jaan myös lisää kokemuksia, kuvia ja itseäni kiinnostavia linkkejä Kean Retki -sivulla Facebookissa. Kannattaa klikata itsensä sivun tykkääjäksi myös sinne, niin pysyt kartalla muistakin kiinnostavista ajatuksista. :)

Auringonlasku Lauttasaaressa – eteläisen Helsingin pyörälenkki

Marraskuussa ei paljon aurinkoa nähty. Viime sunnuntaina sen sijaan saatiin eteläisessä Suomessa nähdä jo vähän enemmän pilkahdusta sinisestä taivaasta. Päivän pidetessä taivasta komisti jo kaunis auringonlasku. Päätettiin lähteä ulos pyörälenkille ja minä survaisin kameran mukadiscreetisti urheilureppuun mukaan. Jalustan kiinnitin kyllä repun ulkosyrjään kiristettävillä nyöreillä, mutta sitä ei tarvinnutkaan (lue: kerennytkään) irroittamaan repusta tämän lenkin aikana. Tällä kertaa räpsin kuvia enemmänkin pysähtyen vauhdista lyhyeksi hetkeksi ja napaten valokuvia pyörän selästä. Välillä säntäsin lenkkipolulta rantaan nauttimaan näkymästä, kun sen ääreltä en vain halunnut liikkua pois.

Merellinen Helsinki

Elokuu on tarjonnut auringonpalvojille poikkeukselliset puitteet nauttia ulkoilmasta sekä auringosta ja olen itsekin pyrkinyt lataamaan akkuja tulevaa syksyä ja hämärämpiä iltoja varten. Töiden ohella olen hyödyntänyt tilaisuuden ja liikkunut mahdollisimman paljon kävellen. Harvoin saa kävellä kaupungin halki töihin kello kahdeksalta helteisessä aamuilmassa !

Kopparnäs-Störsvik – Lyhyt pääsiäisretki (osa 2)

Pääsiäisretken toiseksi päiväksi ja yöksi suunnattiin Porkkalanniemestä hieman lounaaseen päin, eli Kopparnäs-Störsvik-suunnalle Inkoon Degerbyhyn. Olin katsonut tätäkin paikkaa jo etukäteen ja kantavana ajatuksena myös tämän ulkoilualueen valinnassa oli lyhyt etäisyys Helsingistä ja merenranta-teema. Yöpyessä esimerkiksi Kopparnäsin suunnalla, tästä saisi lyhyehkön päiväkävelylenkin kun suunnattaisiin Kopparnäsista Störsvikiin ja sieltä takaisin. Päätettiin siis ajaa Kopparnäsin Rävberget -tulipaikalle ja kävellä sieltä rantoja pitkin koilliseen Störsvikin näköalapaikalle. Näistäkin kohteista löytyy hyvin tietoa alueita ylläpitävän Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen sivuilta.

Porkkalanniemi – lyhyt pääsiäisretki (osa 1)

Pieni irtiotto pääsiäisenä oli paikallaan ja päädyimme lähtemään kahden yön retkelle rannikolle Porkkalanniemeen sekä siitä eteenpäin Kopparnäsiin. Mielessä on pitkään pyörinyt ajatus siitä että Porkkalanniemeen ja yleisestikin lähirannikon retkeily- ja ulkoiluolosuhteisiin kannattaisi tutustua. Ajatus meri-ilmasta houkutteli myös. Pääsiäisen sää oli lyijyharmaa, mutta siitä huolimatta tunnelma oli hyvä kun päästiin tutkimaan uusia paikkoja. Yövyimme yhden yön Porkkalanniemessä ja toisen yön Kopparnäsin Rävbergetilla.