Nyt kutsuu Kuusamo – Ajatuksia siitä kun haaveet täydentyvät yllättäen

Elämä on aikamoinen seikkailu. Joskus tarjoutuu tilaisuuksia, joita ei vain voi sivuuttaa, vaan niihin on tartuttava, vaikka kuinka jännittäisi.

Löysin jo vuosi sitten kiinnostavan valokuvaukseen, kuvajournalismiin ja kuvalliseen/digiviestintään keskittyvän valokuvauslinjan Kuusamosta. Linja painottuu luonto- ja maisemakuvaukseen ja opintojen aikana tehdään useita kuvausretkiä.

Minähän rakastan viettää aikaa luonnossa vaeltaen ja kamera kulkee aina mukana. Jos vuodesta voisi tehdä täydellisen, suorittaisin eräopasopinnot myös tässä samalla, mutta koen että ensisijaisesti haluan panostaa kuvallisen viestinnän osaamiseeni, sillä eräopasopinnot voin tehdä myöhemminkin. Ja koska Kuusamon seudun luonto.

Tällaista tilaisuutta tutkia Kuusamon ja Lapin luontoa kamera kädessä vuoden ajan osuu kohdalle harvoin!

Kulunut kesä on ollut hauska ja aika on mennyt kuin siivillä, mutta nyt päätin hyödyntää tilaisuuden, jota ei aina tule vastaan. Siispä tulen viettämään valtaosan viikoistani seuraavan vuoden ajan Kuusamossa ja pohjoisen kuvausretkillä. Kuusamoon lähden jo reilun viikon päästä.

Mahdollisuuksien mukaan tulen tekemään satunnaisia etäopintoviikkoa Helsingistä käsin, jotta näen läheisiä, voin varmistaa että kasvitkin pysyvät hengissä ja pääsen täältä käsin hoitamaan myös sovittuja sisältöprojekteja.

Tästä alkaa vuoden mittainen tarina, josta tulen kirjoittamaan sivuilleni entistä tiheämmin.

Jahka ajatukseni kirkastuvat ja jännitykseltäni maltan, kerron reissusuunnitelmistani ja valmistautumisesta lisää. Ihan ensimmäiseksi täytyy ostaa auto. Toiseksi aion kiivetä Valtavaaralle. ❤️

Auringonlasku Lauttasaaressa – eteläisen Helsingin pyörälenkki

Marraskuussa ei paljon aurinkoa nähty. Viime sunnuntaina sen sijaan saatiin eteläisessä Suomessa nähdä jo vähän enemmän pilkahdusta sinisestä taivaasta. Päivän pidetessä taivasta komisti jo kaunis auringonlasku. Päätettiin lähteä ulos pyörälenkille ja minä survaisin kameran mukadiscreetisti urheilureppuun mukaan. Jalustan kiinnitin kyllä repun ulkosyrjään kiristettävillä nyöreillä, mutta sitä ei tarvinnutkaan (lue: kerennytkään) irroittamaan repusta tämän lenkin aikana. Tällä kertaa räpsin kuvia enemmänkin pysähtyen vauhdista lyhyeksi hetkeksi ja napaten valokuvia pyörän selästä. Välillä säntäsin lenkkipolulta rantaan nauttimaan näkymästä, kun sen ääreltä en vain halunnut liikkua pois.

Jatka artikkeliin Auringonlasku Lauttasaaressa – eteläisen Helsingin pyörälenkki