Kesäyö Porkkalanniemen Pamskatanissa

Hyvä ystäväni oli yhteydessä minuun kesän alussa ja kysyi voisinko viedä hänet retkeilemään. Hänen edellisestä retkiyöstä oli kulunut sen pyöreät kaksikymmentä vuotta ja hän kaipasi kesäistä elämystä käynnistämään alkavan kesäloman ja samalla verestämään vanhoja retkimuistoja lapsuuden partiovuosilta. Olin hyvinkin riemastunut hänen pyynnöstään. En ole vielä aiemmin saanut tilaisuutta viedä vanhempia ystäviäni ulos retkeilemään (vinkvink, hihkaiskaa jos haluatte helppoja luontoelämyksiä! :D) ja halusinkin tarjota Hennalle jotain kaunista, elämyksellistä, kuitenkin niin että retki on riittävän matalakynnyksinen ja mukava. Nykyiset retkeilykaverini olen tavannut juuri näiden ulkoiluharrastusten parissa ja olin iloinen että minä sain olla se, joka vei Hennan ensimmäiseksi yöksi ulos retkelle.

Lähiretki: Nuuksion kansallispuisto ja Haltian Luontokeskus

Pääsiäisenä kaivattiin ulos retkelle, koska edellisestä reippaammasta ulkoilulenkistä on jo vierähtänyt tovi. Lyhyt pyrähdys kaupungista metsään näin kevään korvilla antaa myös talvessa vielä viipyvän ihmisen hetken aikaa nauttia talvisista maisemista. Silloin kun Helsingissä on jo täysi kevät, viipyy talvi metsän puolella vielä hieman pidempään. Pientä vaellusnälkää potevalle Nuuksio on myös loistava paikka hoitaa puutostila helposti kuntoon ennen seuraavia kauemmas suuntautuvia retkiä.

Holma-Saarijärven iltatulet.

Päätimme siis tehdä yhden yön retken nyt jo hyvin tutuille poluille ja myös melko tuttuun metsään. Kurvasimme Leppävaarasta Siikajärvelle bussilla ja kävelimme hämärtyvässä metsässä reippaan puolen tunnin matkan Holma-Saarijärven pohjoisemmalle tulipaikalle.

Muita yöpyjiä ei tällä kerralla ollut paikalla, vaan saatiin nauttia iltatulista pimeässä metsässä itseksemme. Pääsiäislauantaina Holma-Saarijärven yllä roikkui sankka sumu, mutta sunnuntaina saatiin kulkea auringonpaisteessa. Keväinen sää näkyi väkimäärissäkin puiston poluilla sunnuntaina. Nuuksiossa näkyi koiranulkoiluttajia, lenkkeilijöitä, päiväretkeilijöitä, useampia Fatbike-pyöräilijöitä ja muita ulkoilijoita. Yksi rohkea uskalsi pyörineen myös Holma-Saarijärven jäille. Pyöräily läskipyörillä poluilla näytti vauhdikkaalta ja hauskalta, ja oma into kaivaa maastopyörä varastosta ulos poluille kasvoi samalla, kun katselin läskipyörien katoavan ketteränoloisesti metsään.

Lauantaina käveltiin Holma-Saarijärveltä lyhyt lenkki Myllylammen kautta Haltialle. Polku Myllylammen ja Haltian välillä oli hyvin jäinen ja moni lapsiperhe ja muu ulkoilija liukastelivat poluilla yhtä reippaasti kuin mekin. Tätä reittiä en ole kulkenut aikaisemmin Haltiaan asti, ja nätti polunpätkä testattiinkin nyt ensimmäistä kertaa. Keväällä kinostuneiden lumien ja jäiden sulettua tämäkin reitti on varmasti hyvin suosittu.

Punarinnakierroksen jäiset polut.

Liukastelua Punarinnakierroksen jäisillä poluilla.

Retki päätettiin Haltiaan, jossa tällä kertaa tutustuttiin myös yläkerran kahvion upeisiin maisemiin ja valoisaan terassiin, sekä myös Teemu Järven Forest greetings -näyttelyyn. Olen jo aikaisemminkin päässyt tutustumaan Teemun luonto- ja eläinaiheisiin taideteoksiin ja Haltian valoa pursuavissa tiloissa ne pääsivät nytkin oikeuksiinsa. Lempiteokseni Teemun kuvista oli ehdottomasti Kinastelevat korpit. Haaveilen sellaisesta roikkumasta omalla seinälläni jokin päivä. Teemun kuvia kannattaa käydä katsomassa paikan päällä ja aurinkoisena päivänä myös ihastella upeita maisemia Haltiasta kohti Nuuksion Pitkäjärveä. Samalla voi nauttia vaikka kupin kahvia tai lautasellisen ahvenkeittoa, niinkuin itsekin tein.

Tänne on retkeilijän hyvä päättää matkansa. Mieli lepää maisemassa.

Haltian Luontokeskuksen aurinkoinen maisematerassi.

Haltiassa voi ihastella myös Teemu Järven taideteoksia. Tämä on Sielulintu, hyvin kaunis sellainen. Muinaisissa uskomuksissa sielu ja lintu ovat kytköksissä ja sielulintu voi lentää unen aikana vapaana. Puinen sielulintu nukkujan vierellä huolehtii, ettei sielu karkaa omille teilleen unen aikana.

Kinastelevat korpit. Kaunis kuin mikä. Jokaisesta myydystä julisteesta lahjoitetaan varoja Luonnonperintösäätiölle.

Luontokeskus Haltia oli kevätauringonpaisteessa sykähdyttävän kaunis vaaleine puupintoineen.

Syysvaelluksen ensitunnelmia – Kolme valtakuntaa

Eilen palasimme kotiin syysvaellukselta kollmen valtakunnan rajalle. Tässä hieman ensitunnelmia kuvien muodossa hienosta vaellusreitistä halki Suomen, Norjan ja Ruotsin. Vaelluskertomus seuraa perästä.

Syysvaellus – Kolme valtakuntaa

Syksy tulee väistämättä ja on taas kiehtovaa seurata vuodenaikojen vaihtumista. Kesä jää taakse ja mieli viritetään monella tapaa kohti uutta kautta, hämärää ja tunnelmaa. Jonkinlainen uusi vaihe koittaa taas. Mitä se tuo tullessaan? Mennyt viikko toi jo uudet kiinnostavat työtehtävät ja viikon päästä tähän aikaan teen kolmatta päivää matkaa maastossa Kilpisjärven sekä kolmen valtakunnan rajan lähistöllä, ensimmäisellä syysvaelluksellani. Siinä on jo paljon uutta ja innostavaa kaupunkilaiselle.

Kun aloittelijalle lyö kameran käteen..

..niin onhan se aikamoisen jännää. Sitä on niin innoissaan mahdollisuudesta ikuistaa jos jonkinlaista tunnetta ja tilaisuutta. Tässä tämä maailma avautuu, sitä ajattelee, ja miettii kuinka huikean utuisen sykähdyttävät maisemat kohta täyttävät muistikortit ja tietokoneen kansiorakenteen. Jälkimmäinen kyllä pitääkin paikkansa, mutta menee vielä pitkä tovi ennen kuin kuvien taso on toistuvasti sitä luokkaa että sitä voi sanoa oikeasti osaavansa jotakin valokuvauksesta.

Merellinen Helsinki

Elokuu on tarjonnut auringonpalvojille poikkeukselliset puitteet nauttia ulkoilmasta sekä auringosta ja olen itsekin pyrkinyt lataamaan akkuja tulevaa syksyä ja hämärämpiä iltoja varten. Töiden ohella olen hyödyntänyt tilaisuuden ja liikkunut mahdollisimman paljon kävellen. Harvoin saa kävellä kaupungin halki töihin kello kahdeksalta helteisessä aamuilmassa !