Lintukuvausta – Kuusamon kevättalvi

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Viime viikko oli intensiivisen ihana. Loma mahdollisti useamman upean asian yhdistämisen, kuten pääsiäisen hiihtovaellus Pallaksella ja valokuvauksen intensiiviviikonloppu Kuusamossa. Kun tiistaina vielä herättiin aamuvarhaisella auringonnousua ennen (04:00 aikaan) ylhäällä Pallastuntureilla, josta hiihdettiin viimeinen matka takaisin autoille; suunnattiin torstai-iltana jo Kuusamo-opistolle keskittymään lintukuvaukseen kojuilla pitkän viikonlopun ajan.

Joutsenia, pikkulintuja, tikkoja, kotkia ja vaikka mitä – lintukuvaajan paratiisi Kuusamossa

Viikonloppuna tuli siis valokuvattua paljon. Univelkakin oli viikonvaihteen jälkeen sen mukainen – aamuisin herättiin kolmelta ja neljältä yöllä. Sunnuntaina sain jo vähän enemmän unta, kun en mahtunutkaan mukaan teerikuvaustouhuihin. Silti heräsin kukonlaulun aikaan nauttimaan hitaasta aamusta.

Vaikka uni olikin tervetullutta, olisin silti ollut mielummin sunnuntai-aamuna teerikojussa, kuin yksin aamupuuroa syömässä. Viikonlopun tiimellyksessä havaitsin, että suhtaudun tähänkin asiaan yllättävän vahvalla intohimolla. Haluan valokuvata ja haluan olla hyvä siinä mitä teen. Haluan työskennellä luonnon parissa ja haluan muun viestinnän tekemisen rinnalla edelleen yhtä vahvasti voida myös valokuvata työkseni. Puolentoista viikon päästä minun osaltani puuttumaan jäänyt teerikojukuvaus korjaantuu myös ja pääsen lähtemään kojulle itsekeni.

Kojuilla liikuttiin Kuusamo Nature Photon tuttujen oppaiden kanssa. Moni henkilökunnasta on tuttuja Kuusamo-opiston valokuvausvuoden (2018-2019) johdosta. Muutamista oppaista on muodostunut jopa ystäviä. Tässä intohimolla valokuvaukseen suhtautuvassa porukassa tuntuu kuin olisin omieni joukossa.

Ihania aikaisia aamuja

Viime viikon maanantaista lähtien olen jo herännyt aamulla neljältä aikaisiin hiihtotouhuihin tunturissa, voidaksemme hiihtää yön kovettamilla hangilla. Lintukuvausviikonloppuna herättiin perjantaina kolmelta yöllä ja lauantaina neljältä yöllä, ollaksemme riittävissä ajoin ennen auringonnousua kuvauspaikoilla. Vieläkin, olen herännyt ennen kuutta, koska nämä aikaiset aamut tuntuivatkin niin hienoilta, että haluan niitä jatkaa. Ne sopivat myös linnuista kiinnostuneelle luonto- ja seikkailukuvaajalle hyvin.

Koneella on vieläkin iso liuta valokuvia viikolopulta. Osan olen ehtinyt käydä läpi, osaa en. Valokuvien kahlaus ja editointi on aikaa vievää puuhaa, mutta tosi kivaa sellaista. 

Levottomana kaupungissa – paluu takaisin erämaan laidalle

Sunnuntaina lensin innostavan viikon lopuksi Helsinkiin visiitille, perhettä ja ystäviä tapaamaan, pikalomalle entisille kotikulmille. Olo on ollut kumman ristiriitainen. Kaupungissa on hälinää, paljon ihmisiä ja metsä liian kaukana. En näekään itseäni kaupungissa juuri nyt ja se on omituista. Olenko minä ehtinyt vetäytymään ja kotiutumaan niin tehokkaasti tuonne erämaan laidalle, josta en tahtoisikaan millään lähteä pois? Levottomuus kasvaa ja minulla on tunne siitä, että tämä ympäristö on minulle liian rakennettu ja kiireinen.

Minä olen muuttunut, selkeästi, ja se tuntuu itse asiassa ihanalta tiedostaa. En ole kaupungin lapsi, tämä ympäristö ei ole minua varten. Minä tunnistan ja tunnen minut omana itsenäni parhaiten tuolla Koillismaan ja Peräpohjolan kolkassa, jossa luonto on vaihtelevan jylhää, ihmisiä riittävän vähän ja arki hyvin erilaista kuin suurkaupungeissa.

Kunnollisten yöunien jälkeen kaupunkiin kuulumattomuuden tunne on yhä läsnä, mutta ei enää yhtä hämmentävänä kuin sunnuntain lähdön hetkellä, tuntiessani syviä Oulun lentokentällä. Tiettyä kotoisaa tunnetta olemiseen on kaupungistakin löytynyt, se asuu nyt ensisijaisesti läheisissäni ja rakkaissani.

Onneksi Kuusamon teeret, Sallan korpimainen metsä ja elämä erämaiden laidalla odottaa taas tämän viikon päätteeksi. Sunnuntaina lennän takaisin kotiin.

Onni asuu ulkona – Koillismaan ja Pohjois-Pohjanmaan mielettömiä maisemia viikon varrelta

Lämsänkylän aamunkoitto

Ahman jäljet lumessa

Hailuoto

Hailuodon Marjaniemi

Kalastajakylä

Jyrävä

Myllykoski

Riisitunturi

Riisitunturi ja usvan peittämä Kitka

Ääretön ja hiljainen valkoinen maisema

Viimeinen viikko on ollut monien mieleeni painuneiden maisemien osalta kaunis. Olen retkeillyt hyvin erilaisissa maastoissa ja pyrkinyt taltioimaan tunnelmia entistä aktiivisemmin kuvien välityksellä sivustolleni, teillekin koettavaksi.

Uudistin hiljattain sivustoni sellaiseksi, että yksittäiset kuvat ja kuvagalleriat pääsevät oikeuksiinsa ja voin entistä rikkaammin kertoa tarinoita juuri kuvien kautta.

– Yksi kuva on tuhannen sanan arvoinen, sanotaan. Ja siihen uskon minäkin.

Nämä maisemat ovat jokainen herättäneet minussa paljon ajatuksia. Toivon, että ne täydentävät sinunkin päiviäsi.

---

Melkein neljä kuukautta Kuusamossa on mennyt kuin siivillä ja pian minä sekä muut kurssilaiset suuntaamme jo tahoillemme joulun viettoon. Mennyt aika tuntuu yhtäältä vain muutamalta siiveniskulta, toisaalta on kuin olisikin mennyt pieni ikuisuus siitä, kun lähdin Helsingistä kohti uutta. Niin paljon olen saanut täällä nähdä ja oppia.

Valokuvauslinja Kuusamossa on hyvin ovela sisäänheittokeino pohjoisempaan luontoon ja elämäntapaankin. Vaikka en oikeastaan tiennyt mitä odottaa, tiesin kuitenkin jo lähtiessäni, että tästä tulen varmasti pitämään paljon. Silti en osannut arvata miten innoissani olen paluusta Kuusamoon, vaikka olisinkin vain viettänyt viikonlopun toisaalla.

Kaikki tämä on koukuttanut minua monenlaiseen uuteen. Yksi pieni kipinä herätti valtavan nälän ja täällä minä olen.

Olen saanut maistaa vasta pienen palan tätä pohjoista elämäntapaa ja silti haluan lisää tätä rauhaa ja moninaisuutta. Haluan tutkia näitä maita ja kontuja, kiivetä tuntureita, osallistua kaikkeen mahdolliseen pieneenkin arkiseen, mitä pohjoisella on tarjota. On niin paljon uudenlaisia asioita, jotka haluan osaksi omaa arkeani tulevaisuudessea.

---

Viimeisen viikon sisään olen ihmetellyt talven tuloa Koillismaalla.

Viikko sitten kävin yhdessä kurssikavereideni kanssa Riisitunturilla, jossa olen nyt päässyt tutustumaan tykkylumen muodostumiseen siitä lähtien, kun maa oli vielä lähes sula.

Keskiviikkona ihmettelimme Kitkajoen varrella niitä perinteisen kauniita talvisia maisemia, Myllykoskea ja Jyrävää pienen Karhunkierroksen varrella.

Torstaina olin onnekas ja sain pitkästä aikaa nähdä auringon värittämän taivaan ja kauas Venäjälle päin avautuvat maisemat Lämsänkylän lähistöllä, kun Kuusamo Nature Photographya luotsaavan Lamminsalon Ollin kanssa kävimme toistamiseen tutustumassa kotkakojun toimintaan. Tästä eteenpäin voimme käydä kojulla kuvaamassa kotkia niin halutessamme.

Viikonlopun vietinkin aivan erilaisissa maisemissa Oulussa ystäväni kanssa, hengähtäen hetken ihanan tavanomaisten askareitten parissa. Halusimme kuitenkin nähdä myös uusia maisemia, joten ajoimme Hailuotoon, jossa kävelimme kauniiksi jäätyneen avomeren rannalle kylmän ja kovan tuulen puhaltaessa kasvoihin.

Hailuodossa en ollut käynyt aikaisemmin. En siis osannutkaan odottaa, kuinka hienolta tuntui pitkästä aikaa nähdä myös kauas horisonttiin katoava aava meri Koillismaan tiheiden metsien ja vaaramaisemien jälkeen.

Kuusamoon palatessani tunnistin opiston portilla ensimmäiseksi vastaani kävelevät ja lämpimästi hymyilevät kurssikaverini kasvot. Mukavan viikonlopun jälkeen tuntui odottamattoman ja ovelan hienolta palata takaisin omien retkieni ja valokuvaustehtävieni pariin Kuusamoon.

Elämänilosta – Onnellisesti ponin selässä keikkuvat muumisaappaat

Silmät kiiltävät onnesta.

Kasvoilta loistaa ilme, jota kuvastaa puhdas ilo. Ne hakevat katsekontaktia ja löytävät sen.

… katso! Minä tässä. Minä ihan itse.

Otin valtavan suuren askeleen, harppauksen suorastaan.
..ja onnistuin.

Pelko ja odottavan jännitys purkaantuu nyt herysvänä ja pidättelemättömänä nauruna. Se kumpuaa syvältä sisältä, valtavana täyttymyksen tunteena.

Minä olen juuri tässä, missä minun kuuluukin. Lähellä luontoa, lähellä näitä eläimiä.

Tätä minut luotiin tekemään. Onnistumaan ja iloitsemaan. Olen yhtä ympäristöni kanssa. Tässä pienen satulan selässä. Seikkalija sisälläni kiljuu ilosta. Opin uutta koko ajan

… minä itse. Osaan ja pystyn.

Löydän suuren palan itseäni katsellessani lapsia kentällä

Olen viikon syyslomalla Helsingissä.

Tullessani talleille ajoin kaupungin halki, joka on päivä päivältä kasvanut suuremmaksi, kiireisemmäksi. Askeleeni loitontuu samassa tahdissa kun kaupunki vilkastuu.

Kiirettä on ihan kaikkialla. Ja taloja, jotka toinen toistaan korkeampina peittävät taakseen metsät, puut, taivaankin. Niiden välistä en erota muuta. Ihan aina en erota itseänikään.

Tässä kentän laidalla ja kaupungin ulkopuolella, katsellessani rauhallisesti satulan selässä keikkuvia muumisaappaita, huomaan itsekin jatkuvasti purskahtavani hersyvään nauruun.

En muista äskeisestä ajomatkasta mitään.

Tämä lapsen riemu muistuttaa minua omastanikin.

Tällaista riemua se on, oma innostuksenikin, silloin kun olen täysillä läsnä niissä asioissa joita teen mieluiten. Kun seikkailen omilla retkilläni tai urheilen niin että raikas ilma täyttää keuhkoni äärimmilleen ja hiki virtaa otsaltani.

Siksi näihin keikkuviin muumisaappaisiin on niin helppoa samaistua.

Olen niin täynnä iloa ja virtaa lähtiessäni kotiin, että hengitän sitä vielä entistä enemmän sisään jokaisella hengenvedollani.

Tiedän taas monen täyden hengenvedon verran lujempana mihin minä kuulun.

---

Olen pk-seudulta kotoisin oleva nainen, joka on löytänyt intohimonsa kaupungin ulkopuolisesta elämästä. Retkeilen, vaellan ja tutkin ympäristöäni uteliaasti, nyt myös opiskellen valokuvausta Kuusamossa. Jos haluat kuulla lisää elämyksiä ja kertomuksia vuoden mittaiselta seikkailultani Kuusamossa, seuraa myös Kean Retki blogin FB-sivuja.

Iloista syksyä ja talven odotusta!

 

Kauneimpien hetkien vangitsemiseksi herätään kilpaa auringon kanssa – Valokuvausopinnot Kuusamossa

Kuluvan viikon teema Kuusamo-opistolla on ollut makro- eli lähikuvaus. Kun ennen tätä viikkoa, olemme keskittyneet enimmäkseen valokuvauksen perusteiden hallitsemiseen ja maisemavalokuvaukseen, olin alkuviikosta innoissani siitä, että pääsimme nyt pureutumaan myös pienempien yksityiskohtien kuvaamiseen.

Tämä viikko (kuten aikaisemmatkin) on antanut paljon uusia oivalluksia, joita on hauska hyödyntää myös omilla kuvausretkillä milloin missäkin. Jotkin asiat kurssilla on nopea oivaltaa, kun taas muut jäsentyvät vasta käytännössä. Oppiminen ja monimutkaisten tai moniulotteisten asioiden sisäistäminen vaatii reippaasti käytännön harjoittelua. Tämänlainen harjoittelu on kuitenkin todella mieleistä!

 

Kuusamojärven Somostenperän rantakoivikko kylpee auringonnousun valossa.

Valokuvauslinjalla tottuu aikaisiin aamuihin. Useasti on herätty jo ennen auringonnousua hyödyntämään kauneimmat hetket valokuvausta varten.

Päivät lyhenevät lyhenemistään ja pakkasista huolimatta olemme edelleen hyödyntäneet kaikki mahdolliset aurinkoiset hetket ulkona oleskeluun ja kuvaamiseen. Tänäänkin aamulla ponkaisin ylös aikaisin katselemaan auringonnousua Kuusamojärvellä.

Aikaisen auringonnousun valo on kuvauksellisesti mitä kaunein! Vaikken aiemmin ole suoranaisesti kokenut olevani aamuihminen, en enää millään malta nukkua näiden kirkkaiden aamuhetkien ohi.

Viikon mittaan on työskennelty studiossa, mutta myös ulkosalla. On maattu nurmikoilla ja kyykitty pientareilla kuvaten kuuraisia yksityiskohtia. Oppia on haettu kirjaimellisesti ruohonjuuritasolta. Kansikuvan, jossa makaan nurmikolla pientä kukkaa kuvaamassa, on ottanut kurssikaverini Jenni Parttimaa.

Yksi hyvistä vinkeistä lähikuvaukseen on laskeutua kuvattavan kohteen tasolle. Silloin pienetkin yksityiskohdat ja matalalla viipyvät yksityiskohdat saa vangittua juuri sellaisina kuin ne näkee luonnossa. Tämä kuva syntyi kansikuvan kuvanottohetkellä tänään.

Kuusamoon luvataan huomiseksi reipasta lumisadetta (!), mutta viikonloppuna taivas saattaa taas kirkastua. Tiedossa taitaa olla upeita pakkasaamuja.

Siispä lähden minäkin mahdollisesti viikonloppuna taas omalle retkelle jatkamaan vuoden kestävää tutkimusmatkaani Koillismaan upeimpiin maisemiin. Mukaani retkitunnelmia vangitsemaan lähtee nyt jo hyvin tutuksi tullut Nikonin järjestelmäkamera.

 

”Saisinpa tilaisuuden elää pohjoisen vuodenkierron” – Vuosi Kuusamossa ja kuinka tänne päädyinkään

Aiemmin tämän vuoden aikana lausuin varoen ja hiljaa itsekseni ilmaan sanat, joiden voimaa en uskaltanut ennakoida, enkä siksi ajatellut käyvän toteen vielä pitkään aikaan.

”Saisinpa tilaisuuden elää vähintään vuodenkierron ajan pohjoisessa ja nauttia kaikesta mitä elämä voi tuoda tullessaan.”

Vaikutti epätodennäköiseltä, että tulisin irtautumaan etelän pyörästä, sillä minut piti Helsingissä mm. kiinnostava työ ja läheiset. Elämäntilanteeni yllättäen muututtua ja työssä tapahtuneiden käänteiden johdosta, minulle tarjoutui kuitenkin tilaisuus irtautua tuntemastani arjesta täysin ja päättää vapaasti miten haluan päiväni ja tulevan vuoteni käyttää. Tämä oli tilaisuus johon nopeasti päätin tarttua rohkealla mielellä.

Haave pohjoisesta on lähtenyt kytemään mielessäni jo vuosi sitten ja vaikka ohikiitävän hetken pelkäsin liekin tukahtuvan, päätin kesällä että aion elää nykyhetkeä ja tulevaa niin rohkeasti ja täysillä kuin vain suinkin uskallan.

Aivan yllättäen huomasin asioiden järjestäytyneen niin, että löysin itseni istumasta tietä mittaavasta autosta, muuttomatkalla kohti pohjoista.

En oikein vieläkään osaa uskoa asuvani nyt valtaosan ajastani ja tulevasta vuodesta Kuusamossa. Vasta vajaa viikko pohjoisemmassa on takana ja minusta tuntuu edelleen siltä että pian ”lomani” päättyy ja pakkaan tavarani palatakseni etelän arkeen. Mutta näin ei tule tapahtumaan vielä pitkään aikaan. Ja kuka tietää minne tieni vie täältä.

Minulla on nyt hurja ja käsittämätön mahdollisuus nauttia tästä pohjoisen luonnosta ja tutustua samalla myös elämään täällä. Niin paljon uutta ja odottamatonta tutkittavaa on edessäni enkä malta odottaa että voin jakaa näitä kokemuksia kanssanne!

Nopea muutto Kuusamoon

Kolme viikkoa sitten sain päätöksen opintojen hyväksymisestä. Kaksi viikkoa sitten onnistuin etsimään ja ostamaan itselleni auton. Viikko sitten pakkasin autoon kaikki mahdolliset tavarat epämääräisen pitkäksi ajaksi ja viime viikonloppuna ajoin ystävän lapsuudenkodin kautta Kuusamoon.

Ostin ensimmäisen autoni – tässä minä ja punainen ”maantiekiiturini”. PK-seudulla en ole autoa tarvinnut, mutta pohjoisessa se on melkeinpä edellytys liikkumiselle. Tämä auto ei ole raketti, mutta retkien ja aktiivisen elämän mahdollistaja.

Opiskelen seuraavan vuoden Kuusamo-opiston luonto- ja maisemakuvapainotteisella valokuvauslinjalla. Opintoihin sisältyy myös muunlaisen kuvaustekniikan ja osaamisen omaksumista, muotokuvausta, urheilu- ja tapahtumakuvausta, kuvajournalismia, videotuotantoa, kuvankäsittelyä, digitaalista viestintää ja vaikka mitä. Asuntoni Helsingissä odottaa opintojen ajan, että pääsen käymään tutuissa maisemissa silloin tällöin.

• 

• 

• 

Valokuvaamisen ja luontosuhteen syventämisen ohella tähtäimessäni on retkeillä pohjoisessa ja lähi-alueilla mahdollisimman paljon. Toivon myös että pääsen tutustumaan moniin samanhenkisiin ulkoileviin ihmisiin, ehkä jopa työskentelemään luonnon ja liikunnan parissa, sekä muutenkin edistämään eräopasosaamistani vuoden aikana.

Viikko valokuvausopintoja takana

Valokuvausopintojen ensimmäinen viikko polkaisi maanantaina käyntiin vauhdilla.

Maanantaina, ennen kuin vuorokausikaan Kuusamossa oli vielä tullut täyteen, löysin itseni jo karhukojulta venäjän rajan tuntumasta valokuvaamasta kontioita.

Viikon mittaan olen saanut syventyä valokuvauksen tekniikoihin ja kuvankäsittelyyn. Jo maanantaina ryhmämme suuntasi Venäjän rajan tuntumaan karhukojulle kuvaamaan otsoja. Karhuthan löytävät Venäjän rajan takaa kojulle, koska niille asetellaan ruokaa tarjolle paljon. Siksi mietin, oliko tämä nyt niinkään autenttisen tuntuinen kohtaaminen ruskeakarhun kanssa. Voin siitä huolimatta kuitenkin sanoa että karhun näkeminen ensimmäistä kertaa elämässäni oli vaikuttavaa. Parhaimmillaan karhukojun ulkopuolella oli samalla hetkellä jopa 9 karhua ja ne astelivat niin lähelle kojua, että pystyit kuulemaan niiden liikkeet.

• 

• 

• 

• 

• 

Tämän viikonlopun ajan osallistun Kuusamossa pidettävään, nyt jo vaikutuksen tehneeseen Kuusamo Nature Photography -festivaaliin ja ulkoilen.

Tule mukaan vuoden mittaiselle tutkimusmatkalleni Kuusamoon ja pohjoisen leveysasteille!

Myöhään eilen illalla suuntasimme Kuusamojärven rannalle viettämään laavuyötä ja harjoittelemaan revontuli- sekä tähtikuvausta. Tänään illalla taas lähdemme todennäköisesti yöksi Valtavaaran rinteille nauttimaan luonnosta. Kuvasaldoa ja retkikuulumisia tarinoin blogiin.

Kuvia ja kuulumisiani julkaisen säännöllisesti myös blogini Facebook-sivuilla osoitteessa www.facebook.com/keanretki, sekä Instagramissa www.instagram.com/keacreutz.

Toivotan sinut lämpimästi mukaan vuoden mittaiselle tutkimusmatkalleni Kuusamoon!