Ihmisen tulisi nähdä taivaanranta

Kävelen tuttua tietä pitkin valtavan korkuisten mäntyjen valvoessa isolta tieltä loittonevia askeleitani. Tuijotan innostuksen kasvaessa puiden välistä pilkottavaa aurinkoa ja odotan eteeni aukeavaa maisemaa. Joka kerta, tämä ympäristö yllättää kauneudellaan, hetken valon värittäessä luonnon ja taivaan.

Askel kevenee samanaikaisesti, kun hiekkapohja jalkojen alla muuttuu entistä pehmeämmäksi ja kumpuilevammaksi. Rantaviivaa lähestyessäni syke on jo hieman noussut ja tasannut alleen muut ajatukset.

Mieli rauhoittuu ja kaikki muu unohtuu viimeistään sillä hetkellä, kun näen merivedessä leikkivät leijasurffaajat. Kaipaan äkisti heidän seuraansa. Kuinka täysin luonnon voimien armoilla ja ympäröimänä he ovatkaan.

Kaivan kameran esiin, onneksi se tulikin mukaan. En lähde ilman tätä enää koskaan minnekään, mietin samalla kun tallennan edessä näkyvää maisemaa muistikortille. Toivon, että voin jälkikäteen jakaa siitä murusenkin muille. Tämän rannan ja merialueen täytyy olla yksi Helsingin kauneimpia.

Kirjoitin kesällä paperille ajatuksen, jota olen vaalinut mielessäni syksyyn asti. Se muistuttaa minua oikeasta suunnasta, silloin kun hetkellisesti taas tuntuu, että piilotin sen itseltäni jonnekin.

Kyllä ihmisen tulisi nähdä taivaanranta, sillä se tekee hurjan onnelliseksi.

Monta viikkoa kesästä olen viettänyt kaupungissa, ollen kuitenkin onnellinen siitä, että voin viettää valtaosan ajastani luonnon ympäröimänä. Tämä hetki rannalla muistutti minua erityisesti siitä, miksi alun perin kaksi vuotta sitten muutin etelässä tänne sijoilleni, melkeinpä meren rannalle. Helsingissäkin on paljon kaunista.

Perjantaina tie vie kuitenkin taas kohti Kuusamoa.

Kesä, kaupunki ja komeat (työ)unelmat

Kaksi viikkoa sitten kävin melontaretkellä Mäntyharjulla. Retki vei minut kauas kaupungista ja pk-seudusta, jossa olen nyt viettänyt useamman viikon kesäajasta, sen jälkeen kun sain valokuvausopintoni päätökseen Kuusamo-opistolla.

Vuosi Kuusamossa oli mitä parhain ja antoi valtavan paljon virtaa tuleville vuosille. Valokuvaamisen tekniikasta opin vuoden aikana hurjasti ja kehityin kuvaajana. Sainhan minä kokonaisen vuoden ajan syventyä siihen, mistä nautin kaikista eniten, eli valokuvaamiseen, kirjoittamiseen, sekä tarinoiden ja ilmiöiden kertomiseen niin kuvallisesti, kuin sanallisestikin.

Vuoden aikana tutustuin pohjoiseen elämäntapaan ja löysin tieni sinne minne halusinkin, pois kaupungista ja lähelle luontoa sekä sellaiseen arjen tyyneyteen, jota ymmärtää hyvin toinen pohjoisessa tai maaseudulla asunyt henkilö. Siinä on taikaa! Tutustuin moniin ihaniin ihmisiin ja alueen yrittäjiinkin, asia joka oli minulle haave jo Kuusamoon lähtiessä.

Valokuvausvuoden päättymisen jälkeen unelmani tulevasta on ollut selkeä, mutta suunnitelma sen toteutumiselle on ollut avoin. Olen viettänyt viikkoja kaupungissa lomaillen ansaitusti ja toteuttaen itselleni mielekästä kirjoitusprojektia, samalla tiedostaen, että luovuuteni kukkii selkeästi voimakkaammin siellä, missä voin olla kauempana hälinästä, moninkertaisista virikkeistä ja kaupungin pauhusta.

Siispä haen nyt töitä ja suunnittelen tietäni, joka mahdollistaisi olemisen ja asumisenkin työn vuoksi pohjoisemmilla leveysasteilla.

Haaveilen palaavani siihen fyysiseen Kuusamoon, suloisen pieneen mutta kokoisekseen hyvin vilkkaaseen kaupunkiin, johon ihastuin täysin menneen vuoden aikana.

Toisaalta suunnittelen tietäni myös laajemmin, sillä kenties tuleva työni sijaitseekin jossakin muualla. Määränpäänäni on siis se henkinen Kuusamoni – joka voi sijaita jossakin muualla pohjoisessa ja pk-seudun ulkopuolella, kenties kauniilla maaseudulla, pienissä kylissä tai uusissa kaupungeissa – ollen symboli tyynelle mielelle ja kirkkaille ajatuksille, arjen riemulle ja riemastuttavalle luonnonläheisyydelle, jota Kuusamo minulle on vuoden aikana antanut.


Tiedän, että kuvan lailla, jalat kanootin laidalla ei voi meloa. Mutta näin minä nyt seilaan. Hivenen tyrskyisämmässä aallokossa, välillä pysähtyen paikalleen ja rakentaen innokkaasti uusia suunnitelmia – mitä seuraavaksi!

En osaa istua paikallani pidellen jalkojani kanootin laidalla pitkään, vaan etsin haasteita ja kiinnostavaa työtä. Uskon nimittäin, että minulla on valtavan paljon annettavaa. Enää en ole sidottu löytämään työtä vain pk-seudulta, vaan olenkin aktiivisen avoin mahdollisuuksille ympäri Suomen. Olen myös valmis matkustamaan, jos työ sitä edellyttää tai sen mahdollistaa.

Tulevaisuuteni on tällä hetkellä vielä avoin, mutta jos sinä tiedät henkilön tai yrityksen joka tarvitsee tekijää, niin ole rohkeasti yhteydessä. Vilkaise samalla uusi työnhakuun keskittyvä profiilisivuni www.keacreutz.com ja vinkkaa eteenpäin CV:ni.

Ehkäpä verkostosi etsimä tekijä olen minä!

Kean Retki on nyt Kotimatkalla-retkiblogi

Viisi vuotta sitten aloitin matkan, jollaista en olisi ikimain osannut kuvitellakaan aikaisemmin. En vielä silloin tiennyt olevani matkalla kohti tätä nykyistä sielunmaisemaani.

Aloitin ensimmäisen vaelluksen, josta kasvoi niin paljon enemmän. Siitä kasvoi lukuisia elämyksiä ja niiden kautta tarinoita.

Siitä vaelluksesta syntyi valtavasti uusia ideoita ja lukemattomia retkiä. Kaikki nämä retket synnyttivät ystävyyksiä ja joistakin niistä tuli myös hyvin rakkaita. Kehittyi taitoja ja niiden kautta uutta osaamista. Olen saanut paljon, vaikka joskus päätynyt antamaan itsestänikin myös vähän enemmän kuin olin aluksi ajatellut.

Se ensimmäinen vaellus synnytti naurua, joka kaikuu vieläkin. Matka on kirvoittanut myös kyyneleitä ja jokainen niistä on muovannut tarinaa.

Kean Retki on ollut oma matkani kaupungista Kuusamoon ja kuka tietää minne tästä seuraavaksi.


Kaikista eniten tämä on ollut yhtä matkaa, joka jatkuu edelleen: matkaa kohti kotia itsessäni ja matkaa kohti luontoa. Jonakin päivänä se koti on ehkä jotakin vielä suurempaa.

Koti voi olla missä vaan. Jokaisella retkellä ja jokaisella vaelluksella, se on juuri siinä hetkessä ja paikassa missä minäkin olen. Kaupunkiin palattuani tiedän taas kuljettujen askeleiden verran paremmin kuka olen, vaikka matka jatkuu yhtä lailla. Hienoa tästä tekee se, että tiedän matkan antavan paljon, tästä eteenpäinkin. Siihen hamaan tappiin asti.

Olen jatkuvasti perillä, mutta silti taitan matkaa kohti haaveitani ja henkistä kotiani, päivä kerrallaan.

Kaupunkilaisneito löysi luontonsa kyllä jo. Mutta se varsinainen kotimatka, se on vasta alussa.


Kuva otettu Rukan Juhannuskalliolla 21.11.2018, katsellessani ensimmäistä auringonlaskua monen viikon pilvisen ja usvaisen sään jälkeen. Kuvan on ottanut ystäväni Jenni Parttimaa.

Elämänilosta – Onnellisesti ponin selässä keikkuvat muumisaappaat

Silmät kiiltävät onnesta.

Kasvoilta loistaa ilme, jota kuvastaa puhdas ilo. Ne hakevat katsekontaktia ja löytävät sen.

… katso! Minä tässä. Minä ihan itse.

Otin valtavan suuren askeleen, harppauksen suorastaan.
..ja onnistuin.

Pelko ja odottavan jännitys purkaantuu nyt herysvänä ja pidättelemättömänä nauruna. Se kumpuaa syvältä sisältä, valtavana täyttymyksen tunteena.

Minä olen juuri tässä, missä minun kuuluukin. Lähellä luontoa, lähellä näitä eläimiä.

Tätä minut luotiin tekemään. Onnistumaan ja iloitsemaan. Olen yhtä ympäristöni kanssa. Tässä pienen satulan selässä. Seikkalija sisälläni kiljuu ilosta. Opin uutta koko ajan

… minä itse. Osaan ja pystyn.

Löydän suuren palan itseäni katsellessani lapsia kentällä

Olen viikon syyslomalla Helsingissä.

Tullessani talleille ajoin kaupungin halki, joka on päivä päivältä kasvanut suuremmaksi, kiireisemmäksi. Askeleeni loitontuu samassa tahdissa kun kaupunki vilkastuu.

Kiirettä on ihan kaikkialla. Ja taloja, jotka toinen toistaan korkeampina peittävät taakseen metsät, puut, taivaankin. Niiden välistä en erota muuta. Ihan aina en erota itseänikään.

lapset-ratsastaa-6281

Tässä kentän laidalla ja kaupungin ulkopuolella, katsellessani rauhallisesti satulan selässä keikkuvia muumisaappaita, huomaan itsekin jatkuvasti purskahtavani hersyvään nauruun.

En muista äskeisestä ajomatkasta mitään.

lapset-ratsastaa-6285

Tämä lapsen riemu muistuttaa minua omastanikin.

Tällaista riemua se on, oma innostuksenikin, silloin kun olen täysillä läsnä niissä asioissa joita teen mieluiten. Kun seikkailen omilla retkilläni tai urheilen niin että raikas ilma täyttää keuhkoni äärimmilleen ja hiki virtaa otsaltani.

Siksi näihin keikkuviin muumisaappaisiin on niin helppoa samaistua.

lapset-ratsastaa-63101

Olen niin täynnä iloa ja virtaa lähtiessäni kotiin, että hengitän sitä vielä entistä enemmän sisään jokaisella hengenvedollani.

Tiedän taas monen täyden hengenvedon verran lujempana mihin minä kuulun.


Olen pk-seudulta kotoisin oleva nainen, joka on löytänyt intohimonsa kaupungin ulkopuolisesta elämästä. Retkeilen, vaellan ja tutkin ympäristöäni uteliaasti, nyt myös opiskellen valokuvausta Kuusamossa. Jos haluat kuulla lisää elämyksiä ja kertomuksia vuoden mittaiselta seikkailultani Kuusamossa, seuraa myös Kean Retki blogin FB-sivuja.

Iloista syksyä ja talven odotusta!

 

Kauneimpien hetkien vangitsemiseksi herätään kilpaa auringon kanssa – Valokuvausopinnot Kuusamossa

Kuluvan viikon teema Kuusamo-opistolla on ollut makro- eli lähikuvaus. Kun ennen tätä viikkoa, olemme keskittyneet enimmäkseen valokuvauksen perusteiden hallitsemiseen ja maisemavalokuvaukseen, olin alkuviikosta innoissani siitä, että pääsimme nyt pureutumaan myös pienempien yksityiskohtien kuvaamiseen.

Tämä viikko (kuten aikaisemmatkin) on antanut paljon uusia oivalluksia, joita on hauska hyödyntää myös omilla kuvausretkillä milloin missäkin. Jotkin asiat kurssilla on nopea oivaltaa, kun taas muut jäsentyvät vasta käytännössä. Oppiminen ja monimutkaisten tai moniulotteisten asioiden sisäistäminen vaatii reippaasti käytännön harjoittelua. Tämänlainen harjoittelu on kuitenkin todella mieleistä!

 

Päivät lyhenevät lyhenemistään ja pakkasista huolimatta olemme edelleen hyödyntäneet kaikki mahdolliset aurinkoiset hetket ulkona oleskeluun ja kuvaamiseen. Tänäänkin aamulla ponkaisin ylös aikaisin katselemaan auringonnousua Kuusamojärvellä.

Auringonnousu Kuusamojärven Somostenperällä.
Aikaisen auringonnousun valo on kuvauksellisesti mitä kaunein! Vaikken aiemmin ole suoranaisesti kokenut olevani aamuihminen, en enää millään malta nukkua näiden kirkkaiden aamuhetkien ohi.

Viikon mittaan on työskennelty studiossa, mutta myös ulkosalla. On maattu nurmikoilla ja kyykitty pientareilla kuvaten kuuraisia yksityiskohtia. Oppia on haettu kirjaimellisesti ruohonjuuritasolta. Kansikuvan, jossa makaan nurmikolla pientä kukkaa kuvaamassa, on ottanut kurssikaverini Jenni Parttimaa.

Kuurankukka_makro_5690-2
Yksi hyvistä vinkeistä lähikuvaukseen on laskeutua kuvattavan kohteen tasolle. Silloin pienetkin yksityiskohdat ja matalalla viipyvät yksityiskohdat saa vangittua juuri sellaisina kuin ne näkee luonnossa. Tämä kuva syntyi kansikuvan kuvanottohetkellä tänään.

Kuusamoon luvataan huomiseksi reipasta lumisadetta (!), mutta viikonloppuna taivas saattaa taas kirkastua. Tiedossa taitaa olla upeita pakkasaamuja.

Siispä lähden minäkin mahdollisesti viikonloppuna taas omalle retkelle jatkamaan vuoden kestävää tutkimusmatkaani Koillismaan upeimpiin maisemiin. Mukaani retkitunnelmia vangitsemaan lähtee nyt jo hyvin tutuksi tullut Nikonin järjestelmäkamera.

 

Helposti saavutettavia helmiä hengähtämiseen: koe nämä kolme upeaa reittiä Helsingissä

Yhteistyössä Nattours-hanke

Retkeilyn ja ulkoilun hienous on siinä, että aina ei tarvitse poistua kauas omilta kotikulmiltaan löytääkseen monipuolisia ulkoilureittejä ja kiinnostavia maisemia. Helsingistäkään ulkoiluvaihdoehdot eivät nimittäin lopu helposti kesken. Vaikka joskus tuntuisikin siltä, että omat kotikulmat on jo koluttu ja lähimetsiin olisi tullut tutustuttua, löytyy kaupungista taatusti uusia kiehtovia ulkoilureittejä tutkittavaksi.

Tätä kirjoitusta varten koettavakseni valikoitui kolme lyhyttä ja helppoa ulkoilureittiä kaupungin sykkeen läheltä. Reiteistä kaksi, Laakson ulkoilureitti ja Maunulan luontopolku, löytyvät Helsingin keskuspuiston alueelta. Kolmas, Uutelan monipuolinen ulkoilureitti, kauniista ja merellisestä Itä-Helsingistä. Reitit ovat pituudeltaan 2,5 – 3,3 kilometrin mittaisia.

Uutelan monipuolinen reitistö

➡ Rengasreitit 2,5 km ja 2 km, pistoreitti 2 km
📌 Reittien solmukohta
⚫⚫⚪ Keskivaikea reitti
ℹ Uutelan reitistön esittely ja kartat, Citynature.eu

Tämän reitistön parasta antia ovat todella monipuolinen luonto, merenrannoilla viihtyvät linnut, jääkauden hiomat silokalliot, kepeät niittymaisemat, Skatan historiallinen tila ja upeat metsät.

Uutelan ulkoilualuetta ei turhaan sanota Itä-Helsingin laajimmaksi ja monipuoliseksi ulkoilualueeksi. Alue sijaitsee aivan Vuosaaren tiiviin asutusalueen kupeessa, mutta kontrasti kaupungin asutuksen ja luonnon välillä on rauhaa etsivälle mukavan jyrkkä. Vuosaaren ulkoilualueen tavoittaa helpoiten matkaamalla metrolla Vuosaareen ja kävellen siitä Aurinkolahden hiekkarannan suuntaan ja sieltä edelleen merenrantaa pitkin kahvila Kampelan ohi kohti Uutelan ulkoilualuetta. Matkaa ulkoilualueelle on Vuosaaren metrolta vain noin puolitoista kilometriä, joten matkan taittaa helposti kävellen.

Uutelassa voi kulkea kolme erillistä reittiä: Metsä- ja laidunmaisemia esittelevän rengasreitin pituus on 2,5 kilometriä, kun taas Kluuvijärviä ja rantaniittyjä -kierrokselle mittaa kertyy 2 kilometriä. Nämä reitit ovat helppokulkuisia. Skatanniemeen johtava pistoreitti on myös pituudeltaan yhteensä 2 kilometriä, ja sen loppuosa koostuu silokallioista, jotka vaativat varmajalkaisuutta.

Uutelan reitistön maisemat ovat hyvin näyttäviä, ja ulkoilualueen koko on peräti 100 hehtaaria. Maasto koostuu kuivasta kangasmetsästä, paljaista kallioista ja mielenkiintoisista merenrannoista kasvillisuuksineen ja lintuineen. Reitit on merkitty viitoin.

Uutelan metsäiset polut.

Skatan tila.

Rantareitti tarjoaa monipuolista katseltavaa ulkoilevalle.

Rantakallioilta löytyy upeita paikkoja auringonlaskujen ihailulle.

Helsingin keskuspuiston ulkoilureitit

Maunulan luontopolku ja Laakson ulkoilukierros sijaitsevat molemmat vuonna 1914 perustetussa Helsingin Keskuspuistossa. Ulkoilureitteinä nämä tarjoavat kuitenkin keskenään hieman erilaiset luontoelämykset. Laakson ulkoilureitti lähtee kirjaimellisesti keskustan sykkeestä Helsingin jäähallin ja Laakson ratsastusstadionin kupeesta, keskuspuiston eteläpäästä, kun taas Maunulan ulkoilureitille pääsee keskuspuiston puolivälistä, Maunulan majan tietämiltä.

Maunulan luontopolku

➡ 3,3 km
📌 Lähtöpiste kartalla: Maunulan maja
⚫⚪⚪ Helppo reitti
ℹ Maunulan luontopolku, Citynature.eu

Maunulan luontopolun erityisiä helmiä ovat vaihteleva luonto jykevine metsineen, pähkinäpuulehdot, purolaaksot, taimenien asuttama Maunulanpuro sekä värikkäät siirtolapuutarhat.

Runsaan kolmen kilometrin mittainen Maunulan luontopolku ohjaa kävelijää pieniä kinttupolkuja ja ulkoilureittejä vilisevässä keskuspuistossa oikeaan suuntaan selkeillä, nuolimaisilla viitoilla. Seuraamalla oikeita reittiviitoituksia pysyy ulkoilija luontopolulla, joka tarjoaa paljon kiinnostavampia maisemia, kuin mitä tavanomaisten ulkoilureittien varrella näkee. Luontopolku yllättää moninaisuudellaan Keskuspuistossa useastikin käyneen. Todellako täältä löytyy tällaisiakin hienoja maisemia ja luonnon yllätyksiä?

Polun teema, ”Luonnon kiertokulku ja monimuotoisuus”, ohjaa ulkoilijaa luontotauluilla, jotka polun varrella kuvaavat ympäröivää luontoa. Reitti kulkee kuitenkin osittain ulkoiluteitä, mutta myös viehättävämpiä polkujakin pitkin. Korkeammat ja vaikeammin kuljettavat kalliot ovat ohitettavissa ulkoilutietä pitkin, mutta mikäli kulkeminen ei ole este, kannattaa jokainen maisema ehdottomasti käydä tutkimassa. Luonto ilahduttaa yllättävästi erilaisuudellaan polun osiosta toiseen. On hämmästyttävää, miten näin lyhyellä reitillä voikin saada niin kauniin ja täyden kattauksen erilaisia luontoelämyksiä.

Maunulan luontopolun reitistö yllättää ulkoilijan toinen toistaan kiehtovammilla maisemilla.

Reitin lähtöpiste sijaitsee Maunulan majalla.

Maunulan luontopolun reitti on hyvin merkitty.

Paikoin reitti on jopa sadunomainen.

Luontopolun varrelta löytyy monenlaista kaunista yksityiskohtaa.

Laakson runokierros

➡ 2,5 km
📌 Lähtöpiste kartalla: Laakson ratsastusstadion
⚫⚪⚪ Helppo reitti
ℹ Laakson runokierros, Citynature.eu

Kallioiset metsät ja rehevät lehtimetsät ovat Laakson runokierroksen kohokohtia. Reitti on helposti saavutettavissa Helsingin keskustasta, ja siitä lähtevät myös laajat ulkoilureittiverkostot keskuspuiston muihin osiin.

Laakson ratsastusstadionilta alkaa Helsingin keskuspuisto, josta ulkoiluteitä löytyy kapunkilaiselle monen kilometrin edestä. Laakson ulkoilureitille on helppo päästä raitiovaunulla, kävellen tai pyöräillen. Ratsastusstadionilta alkaa ulkoilureittien verkosto, josta voi helposti valita kulloisenkin ulkoilureittinsä pituuden, mielen mukaan. Laaksolta lähtevät ulkoilutiet ovat helposti kuljettavia ja verrattain leveitä ulkoiluteitä, joille mahtuvat sopuisasti niin kävelijät, juoksijat, kuin pyöräilijätkin.

Laakson 2,5 kilometrin mittainen ulkoilureitti, runopolku, on pääosin monia polkuja halkovien, tiheiden metsien reunustamaa ulkoilutietä. Rastitekstit on laadittu japanilaisten haikurunojen muotoon.

Näissa ulkoilumaastoissa käy välillä kuhina erilaisista luonnossaliikkujista. Lähtiessä liikkeelle Laaksosta, voi ulkoilija valita reittinsä pituuden, sillä etelästä karkeasti pohjoisen suuntaan kulkevia rinnakkaisia ulkoiluteitä on keskuspuiston eteläpäässä parikin, ja niitä halkovia ulkoiluteitä tulee vastaan useita. Näissä kohdissa voi ympyrälenkin pituuden päättää taittamalla reittinsä kohti aloituspistettä, kun siltä tuntuu.

Laakson runopolku on helppokulkuinen, ja toisin kuin kaksi edellä mainittua reittiä, myös kokonaan kuljettavissa lastenvaunujen kanssa.

Laakson ulkoilureitti on kaunis etenkin iltavalon aikaan.

Reitin varrelta löytyy monenlaista kaupunkipuistoympäristöä.

Laakson ulkoilureitin läheltä löydät myös kiehtovia siirtolapuutarhoja.

Ulkoilureitin kukkaloisto on monipuolista.

NATTOURS

Juttu on julkaistu aikaisemmin Retkipaikka.fi -sivustossa.