Saari keskellä suota – talvinen laavuseikkailu Teijon kansallispuistossa

Talviretkeily on Etelä-Suomessa kiehtovaa. Ulkona on useasti hyvin pimeää, luonnossa yöpyjiä ei todennäköisesti ole itsesi lisäksi juurikaan liikkeellä ja sääolosuhteet voivat yllättää melkoisesti. Saatat joulukuussakin tai peräti tammikuussa saada varautua vesisateisiin ja tummaan lumettomaan metsään. Ilmaston lämpenemisen myötä ilmasto on muuttunut jo Suomessa ja se näkyy etenkin vähälumisina talvina täällä etelässä. Jos olet säiden suhteen onnekas, saat kuitenkin retkeillä rapsakan kylmässä pakkassäässä kuuran ja kevyen lumen valaistessa pimeää maisemaa. Pahimmillaan saat kahden vuorokauden retken aikana kokea nämä kaksi ääripäätä, niin kuin meille kävi joulukuun laavuretkellä Teijon kansallispuistossa Salon lähistöllä.

Kebnekaise runt – maistiaisia hiihtovaellukselta

Nallostugan tunturiylängöllä.

Nallotunturi.

Voiko olla parempia aamuja.. :)

Tuntureita.. :)

Viisi päivää hiihtämistä tasamaalla, ylämäessä, alamäissä.

Koti. <3

Viikko sitten hiihdeltiin Pohjois-Ruotsissa – kuusi elämyksellistä päivää ja viisi makeasti nukuttua yötä. Reippaassa viidessä päivässä kerettiin hiihtämään yhteensä peräti 100 kilometriä ympäri Ruotsin korkeimman tunturihuipun, eli Kebnekaisen. Kebnekaisen massiivin ympäristö tarjosi ensimmäistä kertaa pitkälle hiihtovaellukselle lähteneelle sääelämyksiä täydestä auringonpaisteesta melkeinpä whiteoutiin ja maastoa leppoisasta tasamaasta kohtalaiseen ylä- ja alamäkeen. Hauskaa oli ja hyvä seura kruunasi retken.

Reissuun valmistautuminen vei melkoisen paljon ajatuskapasiteettia ja edellytti kohtalaisesti säätämistä jo useamman viikon ajalta ennen matkaan lähtöä. Siihen nähden on mieletöntä että reissu itsessään on jo tehty. Lähipäivinä tulenkin käymään läpi nyt vihdoin puretut valokuvat ja kertomaan kuvin ja tarinoin kyseisestä hiihtovaelluksesta ensikertalaisen silmin.

Sen verran voin kuitenkin sanoa jo nyt, että hullun hienoa, elämyksellistä ja opettavaistahan se oli. :)

Lumijedi. Terveisiä lumen ja viiman keskeltä.

Paikoitellen näkyvyys oli.. noh, vähäistä. Hurja, miten kaunis maisema voi silti olla.

Ruotsalaiset vaelsivat rinkat selässä tuvalta tuvalle. Tässä joukko hurjapäitä, joiden askeleita emme lähteneet seuraamaan, kun näyttivät katoavan ylös 45° rinnettä. Riitti että täällä ei nähnyt juuri mitään. :)

Kungsleden talvella – välillä Sälka ja Singi.