Ihmeellinen seikkailu

Sellaista elämä on … ihmeellinen seikkailu.
Tuokoon tämä päivä mukanaan sinulle jotain innostavaa ja uutta. Suotakoon sinulle aikaa löytää jokaisesta asiasta sen hyvät puolet, sillä sinä olet ansainnut parasta mitä elämä voi tuoda tullessaan.

– Näin vanhempani kirjoittivat 17-vuotiaalle minulle, lähtiessäni ensimmäistä kertaa elämässäni vuodeksi maapallon toiselle puolelle. Silloin ei ollut kännyköitä. Hyvä jos edes pystyi lähettämään sähköposteja tutuille.

Nuorena pelkäsin valtavasti lähtemistä ja uskoin että löytääkseen seikkailua täytyy tehdä pelottavia asioita. 17-vuotiaana lähdin yksin vuodeksi maapallon toiselle puolelle kokeilemaan elämää ja näkemään uutta. Taistelin pitkään koti-ikävää vastaan, joka oli valtava. Monesti nuorempana olin sitä mieltä että lähdettävä on, yksinkin, vaikka se oli haastavaa. Uskoin rohkeuden olevan sitä että laittaa itsensä toistuvasti epämukavuusalueelle kohtaamaan vaikeuksia, ja että asioista pitää selviytyä itse.

Nykyään olen seikkailemisesta ja rohkeudesta hieman eri mieltä. Ei tarvitse tehdä asioita jotka eivät ole itselle luontevia. Vaikka jotkut joutuvatkin pitkään etsimään, itseään kuuntelemalla löytyvät lopulta kyllä ne lapsenomaista innostusta tuottavat omat seikkailut. Ei tarvitse turhaan pelätä, tai laittaa itseään tilanteisiin joissa ei ole kotonaan. Jokaiselle seikkailu on omanlaisensa ja rohkeuttakin on montaa sorttia.

Päälle kolmekymppisenä olen ryhtynyt harrastamaan asioita, joita en 5 vuotta sitten osannut millään kuvitella tekeväni nyt. Näihin vuosiin on sisältynyt monia ensimmäisiä kokemuksia, sillä viisi vuotta sitten maailmaa katsoi linssieni läpi hieman erilainen henkilö. En ollut käynyt Lapissa, enkä tunturissa. En ollut vaeltanut, saati polkujuossut. En ollut käynyt nimeksikään sienimetsällä, enkä viettänyt kovinkaan paljon aikaa muutenkaan metsässä. En mieltänyt itseäni järin urheilulliseksi. Kaikkea minulla oli, jotain uutta merkitystä vain kaipasin sen kaiken lisäksi. En osannut kuvailla kovin selkeästi mikä minua inspiroi ja monesti olin kyllä itseäni haastanut, mutta vasta viime vuosien aikana olen kokenut siinäkin omanlaisen ahaa-elämyksen. Päälle kolmekymppisenä päätin tutustua itseeni ja tehdä asioita joista itse oikeasti nautin. Siitä on syntynyt paljon hyvää.

Olen aina ollut utelias elämästä ja viime vuosina olen pyrkinyt aktiivisesti kokemaan uutta. Monesti olen miettinyt mistä löydän itselleni merkitystä ja mielenrauhaa. Matkana tämä taitaa olla loputon, sillä koskaan ei ole täysin perillä. Eikä sitä arjen rauhaa välttämättä aina niin helposti löydy, etenkin sen poikkeuksellisen hektisen työviikon lomassa. Välillä se mielenrauha sitten löytyy työpäivän päätteeksi salilta ystävien kanssa tiukkojen treenien parista tai arjessa vain pysähtymällä. Joskus se löytyy rauhaisasta keskustelusta läheisen kanssa tai muusta tavanomaisesta ajanvietosta. Silloin tällöin se mielenrauha löytyy jostakin ihan muusta fyysisestä tekemisestä ja täytyy lähteä omaa kotikaupunkia kauemmaksi. Monesti inspiroiviin asioihin liittyy toisia ihmisiä joiden kanssa jakaa elämyksiä.

En pyri suorittamaan, vaan teen mielelläni asioita jotka tuntuvat hyviltä ja innostavilta. Joskus haastan itseäni fyysisesti ja joskus henkisestikin. Kulkemalla luonnossa, tavalla tai toisella löytää helposti mielenrauhaa ja sen olen todennut, että seikkailun ei tarvitse tuntua työltä tai pelottavalta. Se voi olla ihan mitä vain, joka tuntuu minusta inspiroivalta.

Yhtä kaikki, kun teen asioita jotka hymyilyttävät, haastavat, nostavat maitohappojen määrää ja joissa olen kotonani, häviää moni muu asia ympäriltä: työ, stressi, ja arkihuolet.

Olen ollut onnekas ja löytänyt monia kiehtovia seikkailujaInnostunut ulkoilija ahkiohiihdon jälkeen Torronsuolla ja mikä parasta, olen saanut nauttia niistä muiden ihmisten kanssa. Itsetuntemukseni ja tekemiseni on muuttunut monella muullakin saralla. Tiedän nyt paremmin kuka olen. Viisi vuotta sitten seikkailu tuntui kovin  vieraalta asialta. Nyt tajuan, että seikkailu minulle on kaikkea sitä tekemistä, jonka jälkeen tuntuu siltä että palaan kotiin aina jollain tapaa vähän kasvaneena ja itseni likoon laittaneena. Seuraavaksi olen lähdössä ensimmäiselle hiihtovaellukselleni Ruotsin suurimman vuoren, Kebnekaisen massiivin ympäristöön. Se jos jokin tuntuu valtavan jännittävältä. Mutta sekin tuntuu tietyllä tapaa itselleni kotoisalta.

Kaiken tekemisen ja uuden kokeilemisen seurauksena ymmärrykseni itsestäni on muuttunut. Samoin uskoni siihen mitä kykenen tekemään.

Elämä on loppupeleissä ihmeellistä seikkailua. Joka päivä voi tuoda mukanaan jotakin uutta ja innostavaa. Kotoa ei ole pakko lähteä kauas löytääkseen inspiraatiota, vaan elämä voi tarjota parastaan missä vain. Pääasia on että kyseessä on sinun seikkailusi, sillä kun löydät oman polkusi, se tulee taatusti tarjoamaan sinulle ikimuistoisia elämyksiä ja muutakin kuin vain sepelillä katettua soratietä.

”Suotakoon sinulle aikaa löytää jokaisesta asiasta sen hyvät puolet, sillä sinä olet ansainnut parasta mitä elämä voi tuoda tullessaan.”

Suo, seikkailija ja täysikuu
Suo, seikkailija ja täysikuu. Paljon kokenut seikkailijaystäväni Jenni hiihtovaeltamassa Torronsuolla.

Alku ja vähän enemmän

Olen jo pitkään lueskellut hienoja ulkoilu- ja aktiviteettiblogeja ja visioinut päässäni oman blogini sekä itseni jonkin vuoden parin päähän. On ollut hienoa lukea muiden tarinoita, vaan kutkuttaa kovasti synnyttää myös sitä omaa jalanjälkeä.

Omaa blogia aloitellessa on hyvä ajatella sille jokin yhtenäinen linja, suunta taikka riittävän selkeä aihepiiri. Näin olen ymmärtänyt blogosfääriin tutustuessani. Siksi tässä on vatuloitu jo hetki oman blogin jalkauttamisen äärellä. Minulle on ollut itsestään selvää etten kirjoita muodista, ruoanlaitosta, perhearjen pyörittämisestä tms., vaan olen hahmoitellut omia intohimojani harrastamisen ääreltä. Puolitoista vuotta taaksepäin kirjoitin jo itselleni paperille tavoitteen pystyttää blogi kaikenlaisista ulkoilu-/eräily-/harrastus-/ja elämysseikkailuista, jotta voisin paitsi nauttia niistä itse, myös jakaa niitä muiden kanssa.

Tätä asiaa on edistänyt samanhenkisten ihmisten tapaaminen erinäisten verkostojen kautta ja olen myös kokeillut semiaktiivista twiittailua. Taidan olla havaintojeni alkulähteellä siitä, että verkostoissa taitaa tosiaankin olla jonkinlaista voimaa ja eteenpäin sysäävää virtaa. Ainakin omalla kohdallani into kasvaa vielä enemmän, kun sitä ruokkii myös muiden ihmisten kokemuksilla ja hyvillä suosituksilla.

Aiheita joista aion kirjoittaa:

  • Suunnistus – tähän hurahdin 2v sitten kun ensimmäisen kerran otin kompassin ja maastokartan sievoisiin kätösiini.
  • Juoksu – kehitän juoksukuntoani ja tutustun polkujuoksuun. Osallistun Bodom Trailille toukokuussa ja haaveilen juoksukunnosta joka mahdollistaa Vaarojen Maratonin maaliviivan ylittämisen.
  • Retket, tehdyt ja tulevat – retkeilyni alkoi vasta kesällä 2013, siitä huolimatta olen jo saanut valtavasti elämyksiä, monen hauskan ihmisen kanssa. :)
  • Varusteet – ikuisuuskysymys ja myös hintakysymys. Liika varustelu on kenties turhaa, mutta toisaalta varusteet tekevät myös vaelluksista ja retkistä helpompia. Hankin juuri ensimmäisen soolotelttani (Hillen Akton) ja se on vielä koepolkaisematta.
  • Lihaskunto, kuntoilu ja hyvinvointi – Aloitin keväällä aktiivisen lihaskunto- ja crossfit-harjoittelun. Tästäkin varmasti eksyy ajatuksia blogiin.
  • Retkiruokailu – Surrur. Kuivuri taiteilee välillä retkiruokia pelkkien turmattien, blåbandien ja perunamuussien lisäksi.
  • Muita itseni iloiseksi tekeviä ja käytännöllisiä asioita – satunnaisia poimintoja kaupunkilaisneidon elämästä, oivalluksia, hienoja runoja..
  • Valokuvaus – en vielä omista järkkäriä, mutta sen hankinta on edessä. Haluan ikuistaa elämykset ja oppia samalla kuvaamaan.

Jatka artikkeliin Alku ja vähän enemmän

Uuden äärellä

Tämä tarina on muotoutunut pääkopassa tovin – perusteellisen hautomisen jälkeen ensikirjoitelmat pullahtelevat ulos. Tällä kellonlyömällä mielikuvat vaihtuvat teoiksi ja suunnittelu toteutukseen. Blogin ensiaskeleet ovat tässä.

Olen viime vuosina nauttinut kaiken tyyppisistä Outdoor-henkisistä touhuista ja räpsin mielelläni kuvia missä kuljenkaan. Erilaisia kokemuksia ja harrastuskokeiluja on lyhyessä ajassa kertynyt paljon (purjehduksesta koskimelontaan ja purjelautailuun, suunnistuksesta vaellukseen ja retkeilyyn, yms…) ja olen miettinyt mihin näitä kaikkia kuvia ja tarinoita jakaa.

”Some people dance in the rain. Others just get wet.”

Nautin kaikenlaisista pienistä(kin) elämyksistä ja oivalluksista, ja tavoitteeni on tehdä arjestani värikkäämpää. Tai vähintään löytää ajoittain yllättävään harmaaseen ne kaikki puuttuvat 49 sävyä. Kerron siis teille tarinoitani retkistä ja itseäni liikuttavista elämyksistä.

Toivottavasti löydät täältä jotain joka motivoi sinua ulkoilemaan, kokeilemaan omia rajojasi ja testaamaan ennakkoluulojasi – tai ihan muuten vaan värittämään arkeasi. Tervetuloa mukaan. :)