Pohjoisen tunturiunelmaa soolovaeltaen Hetta-Pallas-reitillä

Kaupunkilaisena tuntuu joskus siltä että jämähdän liiankin helposti kaupunkiin ja arkirutiineihin. Luonnon helmaan lähteminen täältä vaatii joskus erillistä panostusta. Mieli tekee merkittävästi enemmän poluille juoksemaan, mutta kotiovelta on tarjolla vain asvalttia. Onnekseni oma boksi, jossa käyn epäsäännöllisen säännöllisesti retkien välissä harrastamassa CrossFitiä, on betonielementtien välissä paras juuri sellaisena kuin se on. Sinne on aina helppo lähteä. Mutta jos haluaa jonnekin luonnon helmaan, retkeilemään tai vaeltamaan, saa lähtemistä suunnitella vähän enemmän. Etenkin jos liikkuminen on julkisen liikenteen tai kimppakyytien varassa.

Pakkasretki Karhunkierroksella

Muutama viikko sitten ulkoilimme kolmen päivän ja kolmen yön verran Kuusamossa, Karhunkierroksen maisemissa Oulangan kansallispuistossa. Vuodenvaihteesta on muodostunut hieno hetki suunnata pohjoisemmaksi ja niin teimme tälläkin kertaa loppiaisen jälkeen. Vuosi sitten vietimme pitkän viikonlopun verran Posiolla, Riisitunturin kansallispuistossa lumikenkäillen ja nauttien ensimmäisestä talvisesta viikonlopusta tunturi- ja autiotuparetkeilyn parissa.

Talviretkeilyä aloittelijalle

Tasan vuosi sitten kävimme Riisitunturin kansallispuistossa, Posion kunnassa. Satuin kuulemaan aktiiviulkoilevalta ystävältäni ennen joulua Riisin autiotuvasta, joka on helposti saavutettavissa oleva talviretkipaikka sellaisellekin, jolla ei metsäsuksia ole, tai järeitä talvivaellusvarusteita (ahkiota, talvitelttaa, keitinlaatikoita tms.). Riisitunturin kansallispuisto ja etenkin Riisitunturin autiotupa on hieno retkikohde valokuvaajalle tai muuten vaan ulkoilevalle/retkeilevälle, joka haluaa viipyä päivän-pari ja ihastella vaikka revontulia tunturimaisessa ympäristössä.

Syysvaellus (osa 1) – Kilpisjärvi-Mallan luonnonpuisto-Kuohkimajärvi-Treriksröset

”Näetkö elämän valoisat puolet? Muista elää ennenku kuolet.”

Vaelluksella ja ulkona liikkuessani pääsen toteuttamaan itseäni ja löydän merkitystä elämän pienistä asioista. Oravanpyörä vaihtuu hetkeksi täyteen vapauteen liikkua maisemissa jonne minulla on suuri etuoikeus kulkea. Tiedostan, että monelle tämä ei ole mahdollista. Rajatun hetken olen valtavan pieni ihminen luonnon armoilla ja arkihuoleni ovat vähäpätöisiä. Olen valtavan onnekas, kun pystyn kulkemaan harvoin tallattuja polkuja ja voin käskeä jalkojani kannattelemaan minua ja kantamustani eteenpäin väsymyksen partaalle. Siltikin pitkän päivän jälkeen oloni on pelkästään onnellinen ja tässä itse aiheuttamassani euforiassa sekä endorfiinipöllyssä, jokaisessa lihaksessani tuntuu liikunnan aiheuttamasta kiristyksestä huolimatta vain hyvältä.