Maastopyöräretkellä Hossan kansallispuistossa – helppoja polkuja, upeita kangasmetsiä ja hiekkarantoja, sekä toinen toistaan nätimpiä laavuja

Kaiken valokuvailun, kuvausretkeilyn ja kuvien käsittelyn jälkeen on kiva tehdä jotakin ihan muuta. Siispä eilen lähdettiin melko spontaanisti Hossaan maastopyöräilemään ja viettämään iltaa laavulla Kuusamolaisystäväni kanssa.

Ensimmäinen visiitti Hossan kansallispuistossa oli mainio ja maasto yllätti kaikessa kauneudessaan; kirkkaat järvet ja kauniit hiekkarannat, hienot ja väljät kangasmaiset mäntymetsät sekä varsin kivat (+nopeat) polut polkea. Reitin varrelta löytyi toinen toistaan kauniimpia laavupaikkoja ja autiotupia. Tulipa meitä reitin varrella vaastaan toista kymmentä poroakin.

Hossan maisemia piti välillä pysähtyä ihailemaan. (Kuva: Raisa Nikula)

Vuorokausi metsässä pyöräillen ja ilta nuotiolla virkisti toden teolla. Poljin ensimmäistä kertaa pitkospuilla, joilta tipahdin vain kerran kohtalaisen pehmeästi suomättäälle, muut pätkät etenin suht luovasti satulan selässä.

Lipposensalmen viihtyisä taukopaikka.

Yö lämpöasteiltaan varsin lempeä ja aamulla Lounaja-järveltä herätti navakka, mutta lämmin tuuli. Aamulla hieraisin vielä eilispäivän hiet pois pulahtamalla Lounaja-järveen.

 

Yöhön koristeltu laavu.

Retkellä onnellisena.

Kotimatkallakin seikkailu jatkui ja vaihdoin vielä puhjenneen renkaan tilalle uuden. Onneksi sitäkin on tullut harjoiteltua jo aikaisemmin, sillä nyt homma sujui jo lähes tottuneesti. Tiedänkin sitten vaihtaa itse talvirenkaat autooni, kun sen aika kenties lokakuun lopulla koittaa.

Työn touhussa kotimatkan pähkinän parissa. Pulma ratkaistiin kätevästi tien päällä. (Kuva: Raisa Nikula)

Menkääpä Hossaan, jossa polkuja sekä upeita tauko- ja yöpaikkoja riittää. Hossan kansallispuisto on todella upea paikka – kaipaan sinne jo takaisin. Hossan maasto ja reitistö vaikutti niin hyvältä, että tänne olisi loistavaa suunnitella myös pidempikin talviretki, sillä hiihtely järvien jäillä ja väljissä kangasmetsissä houkuttaa – hyvistä yösijoista puhumattakaan.

Suosittelen Hossan reittejä ja kansallispuiston kauniita maastoja lämpimästi virkistäytymiseen ja viihtymiseen!

Mistä lisätietoa Hossasta ja maastopyöräreiteistä?

Hossan maastopyöräreiteistä löydät lisää tietoa täältä:
http://www.luontoon.fi/pt_PT/hossa/pyorailyreitit

Lisätietoa kansallispuistosta löydät täältä:
http://www.luontoon.fi/pt_PT/hossa

Muikkupuron laavu. Kenties kaunein koskaan näkemäni laavupaikka.

Ala-Valkeisen tallirakennuksesta kunnostettu sympaattinen autiotupa.

 

Taiturointia muikkupurolla.

Menopeli.

Tauko Muikkupurolla. (Kuva: Raisa Nikula)

Pyörät parkissa Lipposensalmen laavulla.

Lounajan hiekkaranta.

Kotimatkalla – paluu Kaldoaivin erämaasta kaupunkiin

Palasin juuri viikon tunturivaellukselta, ensimmäistä kertaa Kaldoaivin erämaassa. Ajoimme reipas viikko sitten Helsingistä/Lohjalta Nuorgamiin ja teimme kuuden yön vaelluksen helteisessä Kaldoaivin erämaassa. Viikko oli hieno, kuten pohjoisen vaellukset aina. Se kotiinpaluu onkin toinen tarina, joka kirvoittaa nykyisellään aina voimakkaita tunteita. Avasin kotioven kirjaimellisesti ihan hetki sitten, mutta tuntuu, että olen edelleen kotimatkalla.

…

Tihrustin kyyneleitä päästyäni viimein yksin junaan, viimeiselle kotimatkaetapille. Tämä kotiinpaluu jo sen viikon tunturiin tuijottelun jälkeen on melkoista tunnemyrskyä ja uhmakasta vastarintaa.

Mun sydän on nyt jossakin ihan muualla kuin täällä kaupungissa, mutta vielä en osaa sanoa tarkalleen missä se liihoittaa. Se on pyrkinyt tekemään kotinsa moneen paikkaan ja käänteeseen, mutta vielä se ei ole asettunut.

Tähän maisemaan sen olemus kuitenkin kiteytyy. Tähän pauhaavaan, myrskyisään, enteilevään, tolkuttoman kauniiseen, kaiken syleilevään, kaiken hyväksyvään, kaikkea yhdistävään ja mitään hylkäävään luontoon.

Jos en muuten osaa sanoa kodin paikkaa juuri nyt, niin tässä se sydän kuitenkin asuu ja tänne se aina asettuu iltaisin rauhalliseen uneen kun suljen silmät. Täällä sen on valtavan hyvä olla.

Nyt on lähtö.

Istun junan ravintolavaunussa ja tuijotan heleän punertavassa horisontissa näkyvää isoa täysikuuta. Toisesta suunnasta näen valkoisten ja huurteisten peltojen yli kauniin ja kylmän auringonnousun.

Rakastan näitä rauhallisen itsenäisiä hetkiä junissa. Ennen uutta seikkailua olen kotona aina kovin rauhaton. Mikä tämän kaiken merkitys on? Odottavan aika on pitkä. Tuleva jännittää.

Istahdettuani junaan kuljen kohti uutta, maisemat vaihtuvat ja voin vain olla rauhassa paikallani ja odottaa. Seikkailu on jo alkanut ja vaikka juuri mitään en vielä tulevista päivistä tiedä, on tässä kohtaa odottavan levollinen olo.

Paula Vesala laulaa että nyt on lähtö. Miten mä en ole kuunnellut tätä kappaletta aiemmin kuin vasta nyt? Kaikki sanat eivät osu ihan kohdalleen, mutta tämä kappale kolahtaa minuun kuitenkin täysillä juuri nyt. Se on vahva ja voimakas. Uhmakaskin.

Tuota uhmaa herättelen itsestänikin esiin nyt matkaa tehdessäni ja huomenna, kun käännän suksien kärjet kohti kaikkea ja ei mitään. Erämaa puhdistaa sielun ja paikkaa ruhjeet.

”En tiedä tehtiinks mua kulkemaan
Mut ku on pakko niin kuljetaan
En tiedä tehtiinks mua lähtemään
Mut taas on lähtö

En tiedä luotiinks mua lentämään
Luotiin tai ei, silti hypätään
Nyt ku ei jäädä saa tähänkään
Taas on lähtö

**********

Joskus vaan päätin et pystyyn jään
Pitääks mun tehä se yksinään
Siinä on vuori, nyt kiivetään
Taas on lähtö”

Kuuntele Spotifysta: Paula Vesala – Nyt on lähtö.

Kemihaaran erämaa odottaa.

Kolme hienointa asiaa talvivaeltamisesta

Äskettäisestä hiihtovaelluksesta on vierähtänyt jo jokunen viikko ja olen parhaani mukaan orientoitunut takaisin kaupunkiin ja työhön.

Tai no.. Oikeasti elän pienessä illuusiossa siitä, että pääsen taas kivuttoman pian elämään saman viikon uudestaan, tai vähintään simuloimaan vastaavan elämyksen edes lyhyemmän vaelluksen muodossa, pian. Tässä viikkojen aikana olen elänyt uudestaan ja uudestaan kaikkia hiljattain koettuja uusia asioita, samalla kun haikailen entistä pahemmin uusien retkien ja elämysten perään.

Hiihtovaellus ja opaskurssi Urho Kekkosen kansallispuistossa

Kotiuduin eilen viikon intensiiviseltä hiihtovaellukselta Koilliskairassa, eli Urho Kekkosen kansallispuistosta. Viikko oli mieletön ja sulattelen sitä parhaillaan kotosalla vielä reissun jälkeisellä vapaapäivällä. Huomenna palaan toimistolle ansaitsemaan seuraavaa seikkailuani, mutta vielä tänään olen henkisesti vain seikkailija, joka on juuri kotiutunut erämaasta.

Pohjoisen tunturiunelmaa soolovaeltaen Hetta-Pallas-reitillä

Kaupunkilaisena tuntuu joskus siltä että jämähdän liiankin helposti kaupunkiin ja arkirutiineihin. Luonnon helmaan lähteminen täältä vaatii joskus erillistä panostusta. Mieli tekee merkittävästi enemmän poluille juoksemaan, mutta kotiovelta on tarjolla vain asvalttia. Onnekseni oma boksi, jossa käyn epäsäännöllisen säännöllisesti retkien välissä harrastamassa CrossFitiä, on betonielementtien välissä paras juuri sellaisena kuin se on. Sinne on aina helppo lähteä. Mutta jos haluaa jonnekin luonnon helmaan, retkeilemään tai vaeltamaan, saa lähtemistä suunnitella vähän enemmän. Etenkin jos liikkuminen on julkisen liikenteen tai kimppakyytien varassa.

Nuku yö ulkona – Ensimmäistä kertaa yksin tuntureilla

Terveisiä Rovaniemeltä. Tänään junan yövaunu herätti minut aikaisin aamulla keikutuksellaan. Olen matkalla kohti pohjoista, yksin. Edessäpäin on taivalta tuntureilla, tällä kertaa entuudestaan vieraassa Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Aikaa on ruhtinaalliset viisi päivää kulkea rauhassa, kuvata luontoa ja maisemia, levätä ja voimaantua tuntureiden yltäkylläisyydestä. Ja vain olla.

Ihmeellinen Pohjois-Norja – Retkeilijän taivas

Kesälomasta on jo kerennyt vierähtämään monta viikkoa ja näiden viimeisten lämpimien päivien jälkeen ollaan kohta syksyssä. Mukavasti alkaneiden toimistotöiden lomassa suunnittelen jo seuraavia retkiä ja vaelluksia, sekä muuta kiehtovaa syksylle. Nyt on kuitenkin vielä hyvin aikaa kertoa siitä viimeisestä kesäreissusta jonka aikana pyörähdettiin Pohjois-Norjan Lyngenissä retkeilemässä ja telttailemassa. Maisemat olivat taas kerran täysin uudet, mutta kun löydettiin sattumalta verkosta tämä Lyngenin retkeilyopas, oli lyhyenkin reissun suunnittelu ennestään vieraaseen paikkaan todella helppoa!