Mikä tyynnyttää myrskysi?

Istun bussissa matkalla mökille. Bussi matkaa halki maaseudun ja jurnuttaa tasaisen tylsästi perille. Kaupunkilaismieleni tarttuu kiinni toistuviin maisemiin ja koittaa irrottautua ylipursuvista ärsykkeistä. Perillä odottaa perhettä: vanhemmat, sisko ja pienet rakkaat siskon lapset, isän kaksoisveli ja vaimo. Olen onnellinen että saan viettää hetken läheisten luona.

Kolme hienointa asiaa talvivaeltamisesta

Äskettäisestä hiihtovaelluksesta on vierähtänyt jo jokunen viikko ja olen parhaani mukaan orientoitunut takaisin kaupunkiin ja työhön.

Tai no.. Oikeasti elän pienessä illuusiossa siitä, että pääsen taas kivuttoman pian elämään saman viikon uudestaan, tai vähintään simuloimaan vastaavan elämyksen edes lyhyemmän vaelluksen muodossa, pian. Tässä viikkojen aikana olen elänyt uudestaan ja uudestaan kaikkia hiljattain koettuja uusia asioita, samalla kun haikailen entistä pahemmin uusien retkien ja elämysten perään.

Hiihtovaellus ja opaskurssi Urho Kekkosen kansallispuistossa

Kotiuduin eilen viikon intensiiviseltä hiihtovaellukselta Koilliskairassa, eli Urho Kekkosen kansallispuistosta. Viikko oli mieletön ja sulattelen sitä parhaillaan kotosalla vielä reissun jälkeisellä vapaapäivällä. Huomenna palaan toimistolle ansaitsemaan seuraavaa seikkailuani, mutta vielä tänään olen henkisesti vain seikkailija, joka on juuri kotiutunut erämaasta.