Maastopyöräretkellä Hossan kansallispuistossa – helppoja polkuja, upeita kangasmetsiä ja hiekkarantoja, sekä toinen toistaan nätimpiä laavuja

Kaiken valokuvailun, kuvausretkeilyn ja kuvien käsittelyn jälkeen on kiva tehdä jotakin ihan muuta. Siispä eilen lähdettiin melko spontaanisti Hossaan maastopyöräilemään ja viettämään iltaa laavulla Kuusamolaisystäväni kanssa.

Ensimmäinen visiitti Hossan kansallispuistossa oli mainio ja maasto yllätti kaikessa kauneudessaan; kirkkaat järvet ja kauniit hiekkarannat, hienot ja väljät kangasmaiset mäntymetsät sekä varsin kivat (+nopeat) polut polkea. Reitin varrelta löytyi toinen toistaan kauniimpia laavupaikkoja ja autiotupia. Tulipa meitä reitin varrella vaastaan toista kymmentä poroakin.

Hossan maisemia piti välillä pysähtyä ihailemaan. (Kuva: Raisa Nikula)

Vuorokausi metsässä pyöräillen ja ilta nuotiolla virkisti toden teolla. Poljin ensimmäistä kertaa pitkospuilla, joilta tipahdin vain kerran kohtalaisen pehmeästi suomättäälle, muut pätkät etenin suht luovasti satulan selässä.

Lipposensalmen viihtyisä taukopaikka.

Yö lämpöasteiltaan varsin lempeä ja aamulla Lounaja-järveltä herätti navakka, mutta lämmin tuuli. Aamulla hieraisin vielä eilispäivän hiet pois pulahtamalla Lounaja-järveen.

 

Yöhön koristeltu laavu.

Retkellä onnellisena.

Kotimatkallakin seikkailu jatkui ja vaihdoin vielä puhjenneen renkaan tilalle uuden. Onneksi sitäkin on tullut harjoiteltua jo aikaisemmin, sillä nyt homma sujui jo lähes tottuneesti. Tiedänkin sitten vaihtaa itse talvirenkaat autooni, kun sen aika kenties lokakuun lopulla koittaa.

Työn touhussa kotimatkan pähkinän parissa. Pulma ratkaistiin kätevästi tien päällä. (Kuva: Raisa Nikula)

Menkääpä Hossaan, jossa polkuja sekä upeita tauko- ja yöpaikkoja riittää. Hossan kansallispuisto on todella upea paikka – kaipaan sinne jo takaisin. Hossan maasto ja reitistö vaikutti niin hyvältä, että tänne olisi loistavaa suunnitella myös pidempikin talviretki, sillä hiihtely järvien jäillä ja väljissä kangasmetsissä houkuttaa – hyvistä yösijoista puhumattakaan.

Suosittelen Hossan reittejä ja kansallispuiston kauniita maastoja lämpimästi virkistäytymiseen ja viihtymiseen!

Mistä lisätietoa Hossasta ja maastopyöräreiteistä?

Hossan maastopyöräreiteistä löydät lisää tietoa täältä:
http://www.luontoon.fi/pt_PT/hossa/pyorailyreitit

Lisätietoa kansallispuistosta löydät täältä:
http://www.luontoon.fi/pt_PT/hossa

Muikkupuron laavu. Kenties kaunein koskaan näkemäni laavupaikka.

Ala-Valkeisen tallirakennuksesta kunnostettu sympaattinen autiotupa.

 

Taiturointia muikkupurolla.

Menopeli.

Tauko Muikkupurolla. (Kuva: Raisa Nikula)

Pyörät parkissa Lipposensalmen laavulla.

Lounajan hiekkaranta.

Kyllä se hanki kantaa!

Haluan toivottaa teille kaikille erityisen hyvä viikon aloitusta! Itselläni on ollut pientä jännitystä ilmassa ja viime yönä huomasin jo jahtaavani ties minkälaisia rosvoja unissani. Aamulla tsemppasin itseäni uuteen viikkoon ja otin kaikki mahdolliset työkalut käyttööni.

Tiesittekös että valoisaa aika tulee viikossa lisää nyt jo noin 20 minuuttia ja tulevana sunnuntaina aurinko laskee etelässä vasta klo 17.00. Kahden viikon päästä auringonlasku koittaakin jo vasta 17.20. Mitä kaikkea tämä valo saakaan aikaan!

Ulkona luonnossa kaikki on hyvin yksinkertaista. Ihminen tarvitsee aurinkoa ja luonnon kauneutta sekä liikuntaa ja unta. Hyvä olo vahvistuu kun näistä huolehtii riittävästi. Tällaisen maiseman ääressä unohtuu kaikki muu.

Kallahden merimaisema lataa akkuja aurinkoisena talvipäivänä.

Eilinen kävely auringonpaisteessa Vuosaaren Uutelassa, Aurinkolahdessa ja Kallahden rannoilla antoi erityisen paljon virtaa tähän viikkoon ja talveen yleisesti, sekä kasvatti rohkeita haaveita kaikesta tulevasta.

Kun sitten tänään aamulla kävelin töihin, mietin innostavan podcastin siivittämänä asioita, jotka tuovat iloa arkeeni. Nyt on maanantai ja tällä viikolla kaikki on taas mahdollista. Aion tehdä parhaani kuluvalla viikolla edistääkseni omia unelmiani.

Ja pian koittaa taas lempihetkeni viikosta, eli perjantai jolloin minun ihmiseni tulee kotiin omista viikon uurastuksistaan toisaalla. Eli viikolla aion keskittää energiani omien voimavatojeni ja osaamiseni vahvistamiseen, sekä luoda pohjaa yhteisen hyvinvoinnin rakentamiseen ja viikonloppuna sitten jatketaan yhdessä. Viikonloppuna nauretaan, haaveillaan, touhutaan kotosalla, sisustetaan ja suunnitellaan tulevaa.

Päätimme myös ystäväni kanssa, että viikon päästä maanantain 12. pvä lähdemme metsään ja kokeilemme mitä työviikon katkaiseva arkiretkeily tekee hermoille ja akkujen virran ylläpitämiselle. Lähdemme työpäivän jälkeen ulos luontoon, yövymme Tarpin alla taivasalla. Avaan silmät huurteiseen aamuun ulkona. Siitä pakkaamme aamuvarhaisella tavarat ja suuntaan takaisin toimistolle huoltamaan itseäni takas töihin, luonnosta virkistäytyneenä. Otan kameran mukaan ja taltiointi tunnelmat näytettäväksi teillekin jälkikäteen.

Siispä, haluan toivottaa sinulle loistavaa viikon starttia. Toivottavasti hanki kantaa ja ahkiosi on kevyt. Ja vaikka joutuisit viikolla umpihankeen nykimään, niin se tekee vain reisilihaksille hyvää. Kyllä sinä ne kinokset selätät. 💙

Vaellus- ja retkeilykuulumisia

Kevät ja kesä. Nämä vuodenajat menivät vauhdilla ja melkoisella myllerryksellä. Onko pitkään aikaan tapahtunut näin paljon yhden vuoden sisällä? No en kyllä muista että olisi. Paljon hyvää on tapahtunut ja jotta blogin kirjoittaminen jatkossakin tuntuu yhtä luontevalta, kerron mitä kaikkea vuoteen on mahtunut.

Alkuvuodesta ihmettelin missä maailma (ja etenkin minä siinä) makaa, kun yksi ihmissuhde päättyi. Keväällä kuitenkin ostin todella pitkään haaveissa olleen oman kodin ja aloin tekemään siitä itselleni ihanaa tukikohtaa. Retkeilin ja ulkoilin paljon.

Helmikuussa suoritin Suomen Ladun opaskurssin mahtavalla talvivaelluksella UK-puiston erämaassa. Kesällä tein kolmen yön luksusmelontaretken hyvän ystävän kanssa Päijänteen kansallispuistossa ja heinäkuussa vaelsin viikon verran ystävien kanssa Käsivarren erämaassa. Elokuussa toimin elämäni ensimmäistä kertaa oppaana vaelluksella, johdattaen kymmenen hengen porukkaa viikon ajan nyt jo tutummissa maastoissa Käsivarren Lapissa. Viikko sitten tein myös ensimmäisen viikonloppuretkiopastukseni Helsingin Ladulle.

Kesällä tapahtui myös muuta hienoa. Ystävyytenä alkanut ihmissuhde syveni ja muuttui parisuhteeksi. Vaikka ilmassa olikin ollut pientä uteliaisuutta jo aiemmin, tuntui kaikki silti tapahtuvan todella yllättäen kun kaksi samanhenkistä, samanlaisilla arvoilla, huumorintajulla ja kiinnostuksen kohteilla varustettua ihmistä kohtasivat.

Yhtäkkiä oma pieni tukikohtani onkin muuttunut myös toisen ihmisen kodiksi ja suunnittelemme yhdessä tulevaisuutta. Yksi luontoihminen löysikin yllättäen rinnalleen toisen. Kaikista vastaväitteistä riippumatta, on mahdollista kohdata toinen ihminen erämaassa, jossa juurikaan muita ihmisiä ei kulje.

Tulevia retkiä ja vaelluksia tulen tekemään samalla tavalla kuin aikaisemminkin, joskus ystävien kanssa, joskus itsekseni. Mutta ison osan retkistä tulen tekemään yhdessä rakkaan ihmisen, Satun kanssa.

Mikä tyynnyttää myrskysi?

Istun bussissa matkalla mökille. Bussi matkaa halki maaseudun ja jurnuttaa tasaisen tylsästi perille. Kaupunkilaismieleni tarttuu kiinni toistuviin maisemiin ja koittaa irrottautua ylipursuvista ärsykkeistä. Perillä odottaa perhettä: vanhemmat, sisko ja pienet rakkaat siskon lapset, isän kaksoisveli ja vaimo. Olen onnellinen että saan viettää hetken läheisten luona.

Sydän ei ole onnellinen, jos ei seuraa sen tahtoa

Alkuvuoteni poikkesi monesta edellisestä vuodesta. Väsyin hurjasti, huomasin ilon hävinneen arjestani ja stressi kasvoi ajoittain kovinkin suureksi. Olen herännyt aamuöin, käynyt ylikierroksilla ja ollut levoton. Jo tammikuussa totesin että rintalastaani oli puristanut päivin ja öin jo monta viikkoa putkeen. Väistelyn sijaan jouduin kohtaamaan sen tosiasian, että minun on muutettava asennoitumistani arkeeni rohkeasti ja mietittävä sydänjuuria myöten mikä herättää ilon arjessani, jotten väsyttäisi itseäni turhaan.

Rakkaudesta (taka)talveen

On olemassa asia, jota kohtaan minulla on kovin intohimoisia tunteita. Ajattelin avautua siitä täällä, joten suo minulle pieni hetki. Palkitsen sinut lopussa muutamalla talvisella kuvalla.

Meillä Suomessa on olemassa asia nimeltä ”takatalvi”. Takatalvi monelle tarkoittaa sitä, että talvi odottamattomalla hetkellä nostaa päätään ja heristää meille nyrkkiään. Kuten tänään, talvinen sää yllättää meidät silloin, kun tuntuu jo siltä että pitäisi saada nauttia keväästä. Viime vuosina, kevät tuntuu alkaneen yhä aikaisemmin, erityisesti täällä Etelä-Suomessa. Onhan se kivaa, kuivia katuja pitkin on helppo kävellä eikä märkä hiekkainen lumi sotke eteistä. Ja hei, nahkaiset citykenkänikään eivät mene pilalle kosteassa kelissä ulkona.

Nuku yö ulkona – Ensimmäistä kertaa yksin tuntureilla

Terveisiä Rovaniemeltä. Tänään junan yövaunu herätti minut aikaisin aamulla keikutuksellaan. Olen matkalla kohti pohjoista, yksin. Edessäpäin on taivalta tuntureilla, tällä kertaa entuudestaan vieraassa Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa. Aikaa on ruhtinaalliset viisi päivää kulkea rauhassa, kuvata luontoa ja maisemia, levätä ja voimaantua tuntureiden yltäkylläisyydestä. Ja vain olla.

Ihmeellinen Pohjois-Norja – Retkeilijän taivas

Kesälomasta on jo kerennyt vierähtämään monta viikkoa ja näiden viimeisten lämpimien päivien jälkeen ollaan kohta syksyssä. Mukavasti alkaneiden toimistotöiden lomassa suunnittelen jo seuraavia retkiä ja vaelluksia, sekä muuta kiehtovaa syksylle. Nyt on kuitenkin vielä hyvin aikaa kertoa siitä viimeisestä kesäreissusta jonka aikana pyörähdettiin Pohjois-Norjan Lyngenissä retkeilemässä ja telttailemassa. Maisemat olivat taas kerran täysin uudet, mutta kun löydettiin sattumalta verkosta tämä Lyngenin retkeilyopas, oli lyhyenkin reissun suunnittelu ennestään vieraaseen paikkaan todella helppoa!