Suuntasin viikko sitten Sallasta Helsinkiin nilkkaleikkaukseen, koska hoitojonoon päästessäni tiesin, että kotiin pääsy sairaalasta ja liikkuminen pohjoisen kevättalvessa olisi leikkauksen jälkeen vähintäänkin haastavaa, etenkin mikäli puolisoni ei olisi kotosalla leikkauksen aikaan, tai sen jälkeen.
Kotikaupunkini Helsinki (ja siellä asuvien läheisten luona toipuminen) valikoitui sen myötä hoitopaikaksi. Vain neljä päivää ennen leikkausta Kuusamosta Sallaan muuttuneelta asuinpaikaltamme olisi alkuperäiseen hoitopaikkaan (OYS) ollut matkaa peräti 320 kilometriä.
Paljon kilometrejä haljenneella jänteellä kulkien
Nilkkani on ollut viimeisen vajaa kaksi vuotta ihan toimiva mutta vähän klenkka ja kipuillut jatkuvasti. Jo syyskuussa 2019, kuukausi pahan nyrjähdyksen jälkeen totesin, ettei nilkka kuntoudu niin kuin sen pitäisi ja tietyn suuntaiset liikkeet aiheuttavat kipua. Mikään ei kahden vuoden aikana muuttunut.
Pitkän ja tapahtumarikkaan odottelun jälkeen löysin vihdoin viime syksynä jo sarjassa toisen ortopedin, joka oli innokas avaamaan nilkan ja katsomaan mikä siinä pisti vastaan. Koska vamma oli vakuutusyhtiön mukaan ”epätyypillinen nyrjähdysvamma”, en saanut sitä hoidettua aikaisemmin, vaikka ensimmäinen ortopedi olisi leikannut sen jo tammikuussa 2020.
Koska olen nilkalla onnistunut esimerkiksi hiihtovaeltamaan ja lumilautailemaan, mietti leikkaava ortopedi viikko sitten, juuri ennen leikkausta löytyykö mitään korjattavaa, vaikka vahva epäily oli haljenneesta jänteestä. Olimme kuitenkin yhtä mieltä siitä, että katsominen kannattaa, koska olen saanut hampaat irvessä suorittaa liikuntaa ja varoa uusia kivuliaita nyrjähdyksiä.
Viikko sitten korjattiinkin pitkän odottelun jälkeen vihdoin pitkittäissuunnassa haljennut Tibialis Posterior jänne (split) ja arpeutuneet FDL ja TP -jänteet irroitettiin kiinnikkeistään. Kaikki seurausta pahasta nyrjähdyksestä elokuussa 2019. Nämä ovat onneksi suuressa mittakaavassa melko pieniä, mutta helposti huomaamatta/hoitamatta jääviä vaurioita. Olen erittäin onnellinen, että sain oman nilkkani hoidettua ja että pidin kiinni näistä omista tuntemuksistani.
Toipumista kesän kevyeen retkeilyyn ja kuvausreissuihin kevätlintuja ja lumen sulamista tuijotellen
Leikkaus ajoittui parhaaseen mahdolliseen aikaan pohjoisen töiden kannalta. Toukokuun rospuuttoajan vietän walker-mono/ortoosi jalassa kulkien, mutta kesäkuun alussa koittaa riemu, kun pääsen taas jaloilleni kunnolla.
Kolmen kuukauden päästä voin aloittaa kevyen kuntoliikunnan ja kuuden kuukauden päästä kovemman urheilun. Silloin kursitun jänteen pitäisi kestää ottaa vastaan kovemmatkin iskut. Siihen asti on ortopedi suositellut välttämään kaikkea liikuntaa, jossa nilkan yllättävät vääntöliikkeet ovat mahdollisia. En siis taida suunnistaa vielä tänäkään kesänä, mutta juoksulenkit toivottavasti onnistuvat ja yön yli retket hyvin nilkkaa tukevien vaelluskenkien kanssa.
Luontokappaleiden ihmettelyä Vanhankaupunginlahdella
Nyt tiirailen luontokappaleita Vanhankaupunginlahdella Helsingissä ja haaveilen ensi vuoden teerien sekä metsojen soidinmenoihin osallistumisesta kameran kanssa. Pihapiiristä on toistaiseksi havaittu peura, metsäjänis, kettu, harmaahaikara, käpytikka, punarinta, peippo, västäräkki, telkkä, kuikka, kyhmyjoutsen ja lukuisia muita lintuja.
Pian suuntaan Sallaan ihmettelemään talven lumien sulamista. Lunta on tullut viimeisen vuorokauden aika pohjoisessa pitkälti toistakymmentä senttiä, mutta onneksi ensi viikolla kotiinpaluun ja tikkien poiston aikaan on Sallassakin tiedossa lämmintä, peräti n. +16c aurinkoista säätä.
Tämän kävelyä hidastavan ja ajamisen estävän walker-ortoosin kanssa en voisi hartaammin toivoa, että Sallastakin lumet sulaisivat nyt mahdollisimman pian.
Kotimatkalla - Kean Retki 