Riisitunturin kansallispuisto | Talviretkeilijän ja valokuvaajan lumoava elämyskohde – Poimi tästä itsellesi kattava retkikohdekuvaus ja kätevät retkivinkit

On talvi kauneimmillaan. Kaamos vaihtuu sydäntalveen ja auringon ensisäteet valaisevat pohjoisen kylmälle taivaalle vuoden ensimmäisiä ja kauneimpia säteitään.

Tuntuu taas siltä että valtavan moni retkeilijä, luontoihminen ja valokuvaaja suuntaavat kurssinsa tuohon suloisen pieneen kansallispuistoon. Riisitunturin tykkylumikuuset valtaavat sosiaalisen median julkaisuja ja monet ihmettelevät, kuinka minäkin tuonne pääsisin.

Riisitunturi viehättää monia kävijöitä

Jotkut meistä vaeltajista kaipaavat toisinaan kilometrien edestä taivalta, voidaksemme kulkea sinne missä kaupunki on vain pieni muisto. Kuljettujen kilometrien jälkeinen maisema palkitsee sitä enemmän, kuin niiden eteen joutui näkemään vaivaa. Toisinaan ei kuitenkaan tarvitse kulkea pitkään, kunnes olemme seestyneet ja unohtaneet mistä me tulimme.

Riisitunturi viehättää monia kävijöitä, koska sinne on kohtalaisen helppo kulkea. Kansallispuiston lähtöpisteeltä on lyhyt matka tunturihuipulle, sille kuuluisalle Riisin autiotuvalle ja lähistön kauniille Soilun laavullekin. Muutama pieni rengasreittikin löytyy ja alue on hyvin sopiva päiväretkeilijöille, sekä muutaman yön kulkijoille.

Riisitunturin kansallispuisto
Riisitunturin kansallispuiston kaamosajan hiljentävät maisemat ja tykkylumiset kuuset. Puiston halki kulkiessa tuntuu kuin haihtuisi itsekin tuohon ympäröivään, pehmän pumpulimaiseen maisemaan.
Riisitunturin tuvan tulipaikka
Riisitunturin tuvan tulipaikka talvella. Elämyksellisyys on taattu, kun kaamoksen sinisen hetken aikaan grillaa retkieväänsä ulkona.

Kesäisin kansallispuistossa voi hyödyntää merkittyjä reittejä, joista löytyy tietoa esimerkiksi luontoon.fi -sivustolta. Talvisin maastossa voi kulkea lumikengillä tai suksilla umpihangessa, sekä ajoittain näkyvissä olevilla reiteillä. Omilla Riisitunturin visiiteilläni käyttänyt lumikenkiä matkantekoon, sillä käynnit ovat ajoittuneet loppiaisen tai uudenvuoden tienoille, jolloin lunta on paljon. Lumikengillä on mukava kulkea kansallispuiston tuvalle ja käydä retkeilemässä ympäröivässä maastossa ja tunturihuipuilla.

Ilman sopivia kulkuvälineitä ei hangille ole asiaa, sillä syvä hanki upottaa pelkillä talvikengillä askeltavan kinokseen. Lumikenkien kanssa kulkemista tukee riittävän pitkät sauvat.

Riisitunturin kartta
Kartan kuvakaappaus on poimittu Karttaselain Maastokartta -mobiilisovelluksesta. Merkit alhaalta ylöspäin 1. kansallispuiston lähtöpiste/parkkipaikka, 2. Riisitunturin autiotupa ja 3. Soilun laavu. Sovellus on mainio esim. retkien suunnittelemiseen. Maastossa liikkuessa on hyvä huomioida että kännykästä voi aina loppua virta. Siksi perinteisen kartan ja kompassin käytön osaaminen on erittäin hyödyllistä.

Ainutlaatuiset maisemat – kynttiläkuusia ja rinnesoita

Riisitunturin maisemat ovat unohtumattomat, sen voi luvata. Etenkin talvella valkea ja luminen ympäristö, sekä ylväästi kumartavat tykkylumiset kuuset tekevät näkymästä ikimuistoisen.

Lumikenkäilijä ja ahkio, Riisitunturi
Lumikenkäilijä ja ahkio, valokuvaushetken ja tauon paikka. Voiko tämän idyllisempää suomalaista talvimaisemaa olla?

Riisitunturi sijaitsee melkein kokonaisuudessaan yli 300 metriä merenpinnan yläpuolella. Puisto on perinteistä lappilaista vaaramaisemaa ja luonnon tunnusmerkkejä ovat runsaat rinnesuot, paksut sammalet ja kynttiläkuuset. Riisitunturin rinnesuot ja tykkylumikuuset ovat seurausta luonnon kiinnostavasta kiertokulusta. Rinnesoita löytyy etenkin Kuusamosta ja Itä-Lapista, jossa kosteutta valuu runsaiden sateiden johdosta rinteitä pitkin alaspäin. Soiden muodostumista edistää suuri kosteus viileässä ilmanalassa.

Tuntureilla viipyvä kosteus (kostea rinne ja sumupilvet) kohoaa ylöspäin ja etenkin talvella kosteus tiivistyy runsaaksi huurteeksi ja lumeksi puiden oksille. Tykkylunta alkaa muodostumaan kun alijäähtynyt vesi puihin osuessaan kiinnittyy hyvin vahvasti painaviksi jääkiteiksi puiden pinnalle. Tykkylumi on juuri näille Itä-Lapin ja Riisitunturin vaaroille tyypillinen ilmiö, sillä tunturin juurella ja rinteillä oleva kosteus kohoaa tunturin rinteitä pitkin ylöspäin ja samalla jäähtyessään tiivistyy ja muodostaa tykkylumi-ilmiön.

Kiinnostava yksityiskohta tykkylumesta keskustellessa on erottaa nämä oikeat tykkylumi-ilmiöt esimerkiksi Kainuun seudun vuodenvaihteen sankoista lumisateista. Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa satoi 2017-2018 vuodenvaihteessa ronski määrä lunta, mutta tällöin ei ollut kyse tykkylumen muodostumisesta puiden pinnoille, vaikka valtavan lumimäärän johdosta tähän ilmiöön laajasti viitattiinkin. Kyseessä oli yksinkertaisesti lyhyessä ajassa satanut valtava määrä lunta ja räntää, joka painollaan katkoi puita ja sen seurauksena myös voimalinjoja. Tykkylumen muodostumismekanismi vaatii kuitenkin juuri yllä kuvatunlaiset olosuhteet muodostuakseen.

Tykkylumesta voi lukea lisää ilmatieteenlaitoksen sivuilta, sekä aiheesta Ylen sivuilla 22.1.2018 julkaistusta uutisesta.

Riisitunturin saavuttaa helposti Kuusamon suunnalta

Riisitunturin kansallispuisto sijaitsee Posion kunnassa Lapin maakunnassa, noin 55 kilometriä Kuusamosta luoteeseen. Kansallispuiston lähtöpisteeseen pääsee autolla Yli-Kitka -järven lansipuolella kulkevan Tolvantien (9471) varresta. Selkeät saapumisohjeet löydät esimerkiksi Metsähallituksen sivuilta. Posiolta on Riisitunturille matkaa noin 30 km.

Talvella on hyvä huomioida, että lähistön pienimpiä teitä ei välttämättä aurata laisinkaan. Molempina kertoina Riisitunturilla käydessäni tiet ovat kuitenkin olleet vähintään kohtalaisessa kunnossa. Useita päiviä kestänyt lumisade ja kova pakkanen voi joka tapauksessa tehdä ajokelistä hyvinkin haastavan, joten matkaan on hyvä lähteä asianmukaisesti varustautuneena.

Suloisin pieni autiotupa

Riisitunturin autiotupa on todella tunnelmallinen. Siitä kertonee kuvat kaikista eniten. Tupaan mahtuu n. 6 henkeä nukkumaan ja monesti tuvalla saattaakin olla paljon retkeilijöitä. On siis hyvä varautua riittävillä varusteilla, jotta tarvittaessa kykenee nukkumaan esimerkiksi myös ulkona teltassa, talvellakin.

Olen viipynyt Riisitunturin tuvassa niin, että viimeisin hyvin myöhään illalla tullut retkeilijä nukkui sopuisasti lattialla. Pieneen tupaan kertyy tungosta helposti. Tuvan koordinaatit Euref-Fin järjestelmällä (~ WGS84) ovat lat: 66° 13.6578′ lon: 28° 34.0383′.

Muistathan nämä asiat lähtiessäsi maastoon

Tunturissa retkeillessä on muutama tosiasia hyvä pitää mielessä. Nyt kahdesti Riisitunturilla käyneenä olen havainnut lisääntyneen retkeilyn varjopuolen. Koska Riisitunturin huipulle ja Riisin autiotuvalle on kartan mukaan niin lyhyt matka, kulkee tunturissa myös kokemattomia retkeilijöitä ja moni retkeilijä lähtee liikkeelle liian vähin varustein.

Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat liikkuneet alueella ilman lumikenkiä tai suksia, vain talvikengät tai kumisaappaat jalassaan. Talvella täällä tunturissa ei ole minkäänlaista huollettua latupohjaa tai muuta polkua jota pitkin voisi luotettavasti kävellä. Vaikka ihmisten reiteistä syntyykin täällä talvella tampattua uraa, ei tämän olemassaoloon voi luottaa mitenkään. Riittää että sääolot muuttuvat pariksi päiväksi ja kova lumipyry piilottaa kinosten alle kaikki aikaisempien kulkijoiden jäljet.

Sankassa pilvisessä säässä näkyvyys heikkenee myös todella paljon, eikä tunturissa näe kauas eteensä. Kesällä näkyvillä olevat reittimerkit peittyvät kuuraan. Tunturissa kulkevan tulee osata suunnistaa ja liikkua myös ilman niitä. Huonolla säällä reitin tuvalle hävitessä pehmeään ja koskemattomaan lumivaippaan, voi tupakin olla metsän siimeksestä hankala löytää. Päiväretkeilijän on siis syytä valmistautua tunturissa kulkemiseen huolella.

Jos esimerkiksi Riisitunturin tuvalla aikoo yöpyä, tulisi varusteiden myös olla riittävät pitämään lämpimänä kun lämpötila yöllä laskee. Autiotuvissa voi aina pitää tulta yllä kamiinassa kohtuudella, mutta on turhaa lämmittää tupaa koko yön läpeensä. Makuupussin ja lämmittävien vaatteiden tulisi olla niin hyviä että kykenee yöpymään kylmässä, sillä tuvan lämpötila laskee nopeasti vastaamaan ulkona vallitsevaa lämpötilaa. Kun tupaa ei lämmitä yöllä holtittomasti säilyy puita myös seuraaville retkeilijöille.

Riisitunturin parkkipaikka, lähtövalmistelut
Ahkion kanssa retkeillessä talvella, saa mukaan vaikka minkälaista tavaraa. Riisitunturille voi kuitenkin hyvin mennä talvella hyvin myös rinkan kanssa.

Mistä lisää tietoa Riisitunturin kansallispuistosta?

Sinulle, jota houkuttaa lähteä Riisitunturille retkeilemään ja valokuvailemaan, olen koonnut alle joitakin kiinnostavia linkkejä lisätietoineen.

Olen itse kirjoittanut aikaisemmin talviretkeilyn aloittamisesta ja omasta ensimmäisestä retkestäni Riisitunturille. Myös varusteoivalluksista voit lukea omasta blogistani alla olevien linkkien kautta.

Talviretkeilyä aloittelijalle
Ahaa-elämyksiä talviretkistä ja varusteista

Rimma + Laura ovat kirjoittaneet muutamia kiehtovia kirjoituksia omasta vuodentakaisesta seikkailustaan Riisitunturille. Heille kerroin myös talviretkeilyyn liittyviä omia varustemieltymyksiäni ja talviretkeilyvinkkejä.

Kuinka selvitä talvivaellukseesta hengissä
Itsensä ylittäjät yönselässä talvisella Riisitunturilla

Myöst Retkipaikassa on julkaistu useita Riisitunturia monipuolisesti kuvaavia tarinoita.

Koiravaljakolla Riisitunturilla
10 maagista kuvaa Riisitunturin kansallispuistosta
Riisin rääpäsy johdattaa kuvankauniin ikkunalammen reunalle Riisitunturin kansallispuistossa
Riisitunturi, talviretkeilijän paratiisi

Lisätietoa Riisitunturin kansallispuistosta löydät mm. Metsähallituksen luontoon.fi -sivustolta, sekä Posion ja Kuusamon matkailusivustoilta.

Riisitunturin kansallispuisto – Metsähallituksen informatiiviset sivut
”Taianomaiset tykkymetsät, harvinaiset rinnesuot ja avarat järvimaisemat – Riisitunturi on retkeilijän ja valokuvaajan paratiisi” – Posion matkailuyhdistyksen sivut
Rennosti Riisille: reittejä monelle retkikengälle! – Kuusamon kaupaungin sivut


Riisitunturin kansallispuistosta löytyy valtavasti sisältöä, kuvia ja tarinoita. Niitä kaikkia en pysty jakamaan tähän, mutta rohkaisen teitä jakamaan hyviä vinkkejä kuvista ja tarinoista esimerkiksi kommenttikenttään, jotta saadaan upeat elämykset jakoon kaikille lukijoille!

Kuullaksesi lisää retkivinkkejä, elämyksellisiä vaellustarinoita ja ajatuksia luonnossa viihtyvän kaupunkilaisen oivalluksista, suosittelen klikkaamaan itsesi blogin seuraajaksi tältä sivulta!

Näin saat sähköpostilla ensimmäisten joukossa ilmoituksen uusista julkaisuistani ja voit blogin lisäksi seurata myös muita vinkkejäni Facebookissa.

Vuoden 2018 käynnistys | Retkeilyä ja ahkion nykimistä pohjoisessa

Vietin vuodenvaihdetta, joulua ja uutta vuotta pitkälti poissa kaupungin hulinoista. Sukuloitiin vanhempieni ja puolisoni luona ensin pääkaupunkiseudulla ja sen jälkeen Savossa. Joulun jälkeen karkasimme pohjoiseen lähes viikoksi. Takaisin Helsinkiin palattiin vasta vajaan kahden viikon poissaolon jälkeen. Ihanaa ja tervetullutta vaihtelua.

Tavoitteemme oli viettää pohjoisessa mahdollisimman monta päivää. Pitkän hiihtovaelluksen suunnitteluun ei kuitenkaan juuri nyt ollut energiaa, vaan katselimme karttoja ja talviretkeilykohteisiin sopivia kansallispuistoja muutoin avoimin mielin. Pääasiallisena kriteerinä oli vuodenvaihteen viettäminen jossakin mahdollisimman lumisessa paikassa, tunnelmallisessa erätuvassa, kaukana tästä omasta arjesta ja muista ihmisistä. Tämä suunnitelma toteutuikin sitten lopulta todella hyvin.

Katse kohti tulevaa ja metsän siimeksessä odottavaa Riisitunturin autiotupaa.

Tarkemmin vuodenvaihteen retki toteutui seuraavalla tavalla.

Retken 2 ensimmäistä yötä vietettiin Riisitunturin kansallispuistossa, Riisitunturin autiotuvalla.

Vietin täällä ensimmäisen talviyöni koskaan autiotuvassa loppiaisena 2015. Vaikutuin niin syvästi, että vannoin palaavani tänne uudestaan mahdollisimman pian. Riisitunturin maisemat ovat sykähdyttävät ja helposti saavutettavat esimerkiksi Ruka-Kuusamon suunnalta. Siksi täällä käykin paljon retkeilijöitä ja valokuvaajia. Etenkin revontulien ja poikkeuksellisten hienojen tykkylumisten kynttiläkuusien nappaaminen samaan otokseen on se, mihin moni pyrkii täällä käydessään. Ihan vain tunnelmasta nauttiminenkin on varsin hyvä suunnitelma.

Huurteinen Riisitunturin tupa itsessään on jo varsin idyllinen ympäröivän maiseman puolesta..
..mutta huussikin on jo niin yllättävän kaunis, että tästä oli pakko ottaa kuva!

Meillä ei osunut onni revontulien suhteen. Kun ajomatkaa pohjoiseen aloiteltiin, valtasi pohjoisen taivaan reipas pilvipeitto, joka sinnitteli siinä välillä hivenen rakoillen, lähes koko reissun ajan.

Autiotuvalta siirryttiin aamulla autolle ja 3. yöksi tehtiin Posiolta yhden yön pit stop Keminmaan kautta Tornioon…

…koska: jos pohjoisessa iskee odottamaton hammassärky vuoden viimeisenä viikonloppuna, voi ajomatkaa olla Kuusamon suunnalta lähimpään päivystykseen länsirajalle 4h ajomatkan verran. Päätimme siksi yöpyä Torniossa, josta löysimme edullisen ja sopivan ajomatkan päässä olevan yöpaikan. Oli muuten suloisen kotoisa E-City Bed and Breakfast! Plussaa erityisesti kodinomaisesta ja tunnelmallisesta (sekä runsaasta) aamiaisesta.

Pakkaamisen ja purkamisen riemua. Päiväseltään ja etenkin kauniin sään aikaan Riisitunturin parkkipaikalla on monen päiväretkeilijän auto parkissa. Huomattavasti pienempi osa retkeilijöistä päättää jäädä tuvalle yötä ja parkkis tyhjentyykin monesti iltaa kohden.

Aamulla jatkoimme matkaa takaisin suunnitellulle uudenvuoden retkelle Pyhä-Luoston kansallispuistoon. Torniossa ikävä takaisin itäisemmille leveysasteille olikin tässä vaiheessa kasvanut reippaasti, koska siinä missä alkumatka oltiin saatu nauttia todella kauniin lumisista pakkasmaisemista, oli vallitseva sää Keminmaan ja Tornion suunnalla nolla-astetta ja räntäkeli.

Yöt 4 ja 5 vietettiin Pyhä-Luoston kansallispuistossa, Pyhälammen tuvalla.

Riisitunturin autiotuvalla yöpyi muitakin ihmisiä. Pyhälammen tuvalla saimme kuitenkin viettää 2 yötä täysin itseksemme. Tästä oltiinkin jo haaveiltu monen viikon ajan, kun visioimme miten unelma-uusivuosi tulisi vaihtumaan. Pyhälammen tuvan edellinen kävijä oli vieraskirjan mukaan käynyt tuvalla marraskuussa. Sen huomasi jo tupaa ympäröivän syvän ja lähes koskemattoman umpihangen perusteella.

Alkumatkasta näytti siltä että Pyhälammen tuvalle Pyhä-Luoston kansallispuistossa menee jonkinlainen ura. Tässä ollaan suuntaamassa metsikköön Lampivaaran latumajan kohdalla.
Muutaman sadan metrin jälkeen ura päättyikin ja tuvalle kuljettiinkin hitaasti umpihangessa kuun valaistessa matkaa välillä pilvien lomasta. Punaisella valolla säästää muuten otsalampun tehoja ja näkee puiden hahmoja sekä maaston muotoja pimeässä paremmin kuin kirkkaalla valolla.

Pyhälammen tuvan saavuttaminen oli aavistuksen hikisempää touhua kuin mitä olimme odottaneet. Lähdimme tuvalle ahkioiden kanssa Rykimäkeron parkkipaikalta ja kuljimme Lampivaaran latukahvilan kautta. Tästä eteenpäin matka tuvalle oli koskematonta umpihankea, joka riemullisesti siivitti meidät eteenpäin 1km/h vauhtia. Kulku aloitettiin tunturisuksilla (tiedän, metsäsukset olisivat olleet tähän leikkiin astetta paremmat kulkuvälineet, mutta ne jätettiin tietoisesti matkasta pois, kun eivät vain mahtuneet autoon).

Pyhälammen päivätupa, jossa yövyimme Pyhä-Luoston kansallispuistossa. Moni retkeilijä tuntuu yöpyvän täällä, vaikka tuvasta ei löydykään perinteistä isoa laveria.* Tämä tarjosi meille mielettömän mukavan suojan vuoden 2018 aatolle ja ensimmäiselle yölle.

Kahden kilometrin/tunnin pimeässä tapahtuneen umpihankinykimisen jälkeen huumori ei ollut totaalisesti vielä loppunut, mutta totesimme illan ja vuodenvaihteen lähestyvän vauhdilla. Kulkemisen vauhdittamiseksi totesimme parhaaksi vaihtaa kulkuvälineet lumikenkiin, millä oli suuri vaikutus etenemisvauhtiin. Tuvalle ennätettiin iltakahdeksalta ja kerkesimme vielä valmistamaan eräolosuhteiden nähden jokseenkin idyllisen illallisen. Jälkiruoaksi ja sulaneen suklaan kanssa tarjoiltavaksi tarkoitetut banaanit unohdin autoon, mikä moka. Tilanne täytynee korjata kun siihen löytyy sopiva tilaisuus.

Ahkion nykiminen umpihangessa sujui tällä reissulla parhaiten lumikengillä.
Fjellpulkenia olen käyttänyt jo useampaan otteeseen lyhyillä ja pidemmilläkin hiihtovaelluksilla. Tähän metsäiseen maastoon se ei ollut paras mahdollinen valinta H-aisan vuoksi. Metsikössä olisi puikkelehtinut sujuvammin eteenpäin ristikkäisaisan kanssa.

Pyhälammella vietettiin kaksi yötä, mikä tuntui yllättävän lyhyeltä hetkeltä. Nautin ympäröivästä hiljaisuudesta ja yhdessäolosta sekä kunnon talvesta valtavasti, etenkin, kun emme vielä ole etelässä saaneet nauttia talvesta nimeksikään.

Vaikka vuodenvaihde meni hujauksessa ohi, tuli se vietettyä juuri sillä tavalla kuin siitä eniten nautin: liikkuen, retkeillen ja pohjoisesta luonnosta nauttien.

Vuosi 2018 sai juuri sopivan startin ja odotan malttamattoman innokkaasti mitä kaikkea tämä vuosi tuo mukanaan. Epäilemättä, vastassa on jos jonkinlaisia haastavia ja kasvattavia tilanteita. Ne koitan muistaa ottaa vastaan lempeästi ja huojumatta.

Mieli ja katse avoinna kohti tulevia elämyksiä. Kuvassa Pyhälampi Lampivaaran ja Latvavaaran kupeessa Pyhä-Luoston kansallispuistossa.

Vuosi 2018 tuo kuitenkin mukanaan myös jo nyt tiedossani olevia monia innostavia asioita. Kaikkea odotettavissa olevaa en lausu tähän ääneen vielä nyt, mutta tulevien seikkailujen osalta voin kertoa jo seuraavaa: suunnittelemme pääsiäisen yhteyteen pohjoisessa tapahtuvaa pitempää hiihtovaellusta. Sitä varten tulemme myös pitämään harjoitusviikonlopun maaliskuun alkupuoliskolla. Kesän vaellus- ja retkeilysuunnitelmat ovat vielä hyvin auki, mutta 3 viikon suunnitelmat muotoutuvat pikkuhiljaa. Elokuun loppupuoliskolla taas lähden mm. Kaukokaipuu-matkablogia kirjoittavan ystäväni Nellan kanssa mukaan Fjällräven Classic -vaellustapahtumaan.

Näissä on jo mistä innostua, vaikka toivonkin kuluvan vuoden tuovan mukanaan entistä enemmän seikkailuja ja mieleenpainuvia elämyksiä. Siispä oikein hyvää uutta vuotta 2018! Haastakoon se sinua sopivasti kasvamaan ja tuokoon se mukanaan paljon onnea ja elämyksiä!

Tässä ensimmäinen koskaan kuvaamani valosydän. <3 Oma mallini Satu jaksoi naureskellen veivata kameralleni tähtisadetikkua uudenvuoden aattona.

 

*) Pyhälammen tuvasta tarkennettakoon vielä, että se on tosiaankin retkeilijöiden, vaeltajien ja ulkoilijoiden käyttöön tarkoitettu päivätupa. Tämä on myös syy siihen, ettei täältä löydy sitä leveää makulaveria. Meidän alkuperäinen suunnitelmamme oli yöpyä Huttuloman autiotuvalla nämä kyseiset kaksi yötä. Kävimme ennen retkeä luontokeskus Naavassa, jossa kuitenkin uudenvuoden aattona ystävällisesti kerrottiin, että Huttulomaan oli juuri lähtenyt yli 20 henkilön partiolaisporukka. Koska ajattelimme että tämä voi tehdä autiotuvan ympäristöstä jo hyvin tiiviin, saatiin Naavasta myös vinkki ja suositus lähteä tuonne Pyhälammen tuvalle sen sijaan. Pyhälammen tuvalla ei joulun ja uudenvuoden aikaan ollut käynyt juurikaan ihmisiä, eikä sen odotettu olevan nyt keskitalven aikaan ruuhkainen.

Päivätuvat eivät siis ole sesonkiajan ulkopuolella välttämättä kovin tiheässä käytössä. Sesonkiaikaan Pyhälammen tuvan ohi kulkee kuitenkin Pyhä-Luoston kansallispuiston huollettu talvireitti ja ajetut hiihtourat. Sen takia tupa on talvisin ajettujen latujen aikaan paljon tiheämmällä käytöllä, eikä suositella että tuvalle tällöin lähdetään yöpymään. Tällöin yöpymiset kannattaa suunnitella alueen autiotupiin ja pitää päivätuvat hetken levähdyspaikkoina.

Kuukauden retki – Yö luonnonhelmassa kuukausittain

En olekaan tainnut kertoa teille kuukauden retkistäni aikaisemmin. Vuonna 2013 hurahdin vaeltamiseen ja retkeilyn makuun. Siitä alkoi polku, joka jatkuu edelleen.

Ystävieni kanssa aloimme kesän 2013 jälkeen retkeilemään hyvin aktiivisesti ja siitä syntyi ajatus kuukauden retkistä. Jos mieli ulos luontoon on niin kova, että retken/vaelluksen päättyessä jo haikailet seuraavan seikkailun perään, helpottaa kun seuraava kiintopiste on ripeästi tiedossa. Arjen askareistakin  selviää paremmin, kun arkea katkaisee itselle olennaisella luksuksella. Minulle se on uusien paikkojen näkemistä ja retkeilyn elämyksellisyyttä tavalla tai toisella ulkona liikkuen ja luonnossa yöpyen.

Nykyään tunnen jo pientä levottomuutta, jos seuraavaan seikkailuun on paljon aikaa. Olen kesän 2013 ensimmäisestä vaelluksesta lähtien siis yöpynyt luonnossa käytännössä joka ikinen kuukausi muutamilla suotavilla poikkeuksilla. Yksi esimerkki on kevät 2017 huhti- ja toukokuu, jolloin mieli oli enimmäkseen uuden asunnon hankinnassa ja lähestyvässä muutossa. Sen jälkeen minulle, arjen toimistotyöläiselle on kuitenkin kertynyt luontoöitä jo 18.

Vuoden 2017 vähintään yhden yön retkeni:

  • Tammikuu: kolmen yön talviretki hiihtäen Syötteen kansallispuistossa
  • Helmikuu: viikon hiihtovaellus ja Suomen Ladun opaskurssin talvi osa UK-kansallispuistossa
  • Maaliskuu: talvinen laavuretki ja yöpyminen Vaakkoilla, Kämmenlammen laavulla
  • Huhti- ja toukokuu: ajatukset olivat poikkeuksellisesti uuden asunnon etsinnässä, asuntokauppojen hoitamisessa ja tulevassa muutossa
  • Kesäkuu: kolmen yön luksusmelontaretki telttaillen Päijänteen kansallispuistossa, tämän lisäksi myös kaksi yötä Joensuun Enossa järjestetyssä Jukolan viestissä
  • Heinäkuu: viikon vaellus ystävien kanssa Käsivarren erämaassa, Lapissa
  • Elokuu: viikon vaellus ja ensimmäinen vaellusopastukseni 10 henkilön ryhmälle Käsivarren Lapissa
  • Syyskuu: opastus ja kahden yön teltta retki 10 henkilön ryhmälle Helvetinjärven kansallispuistossa
  • Lokakuu: puolentoista viikon päästä suuntaamme opasystävieni kanssa syysretkelle, paikka tarkentuu vielä
  • Marraskuu: kaikki on mahdollista ja retkipaikka tarkentuu fiilispohjalta
  • Joulukuu: joululomalla pidän töistä 2 viikkoa vapaata ja suuntaamme ainakin kolmeksi yöksi Pyhä-Luoston kansallispuistoon hiihtovaeltamaan ja tunnelmoimaan erämaatupia. Jos innostumme, niin tässä yhteydessä kerkeisi tekemään useammankin retken.. :)

Omilla kuukauden retkilläni yövyn aina vähintään yhden yön ulkosalla. Jos tähän listaisin kaikki viimeisten vuosien retket ja vaelluksen, olisi lista todella pitkä. Viime vuonna (2016) tein kuitenkin viikon tai vajaan viikon mittaisia vaelluksia pohjoisessa kaksi (hiihtovaellus Kebnekaisen ympäri ja oma soolovaellukseni Hetta-Pallaksella). Lapissa kävin vaeltamassa etelästä käsin yhteensä neljä kertaa. Alkuvuodesta Loppiaisena vietimme 3 yötä talviretkeillen -30 asteen pakkasessa Oulangalla, harjoittelin talvivaeltamista kahden yön verran Torronsuolla, tein kolmen yön telttaretken Itä-suomessa Kolin kansallispuistossa ja melontaretkiä/saariyöpymisiä kalenterissa oli ainakin kolme Keski-Suomessa ja Helsingin saaristossa. Muutamaan otteeseen lähdimme muuten vain spontaanisti laavuretkelle (kaksi yötä joulukuussa Teijon kansallispuistossa) tai telttailemaan (Porkkalanniemessä ystävän kanssa kesällä). Retkeilimme ja telttailimme myös Pohjois-Norjan Lyngenissä vajaan viikon. Taidanpa kertoa aiempien vuosien kuukauden retkistäni toisella kertaa kun lista venyy ja venyy.

Tulen kertomaan kuukauden retkistäni jatkossa enemmän blogissani. Omia retkiäni tulen jakamaan instagramissa myös #kuukaudenretki -tunnisteella ja haluan haastaa sinutkin mukaan jakamaan omia kuukauden retkiäsi myös muille #kuukaudenretki -hashtagilla.

Laitetaan ilo kiertämän ja kerrotaan mitä kaikkea hienoa voi kokea, lähtemällä vaikka ihan vain yhdeksi tai jopa useammaksi yöksi luonnon helmaan. Näiden elämysten muisteleminen ja tulevien suunnitteleminen nimittäin rikastuttaa arkea valtavasti.

Kuinka usein sinä vietät yösi luonnon helmassa?