Miten houkutella ihminen tunturiin

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Suomen Ladun kanssa tuli tehtyä ensimmäinen kesävaellukseni UK-puistossa Saariselän erämaa-alueella kolme vuotta sitten (elettiin siis kesää 2013). Uteliaisuus ulkona liikkumista kohtaan oli pikkuhiljaa herännyt aiempina vuosina ja keväällä 2013 totesin että asialle täytyy tehdä jotakin. Olin retkeillyt vähemmän sorttisesti ja ulkoillut kesämökkityyppisesti eteläisessä Suomessa, mutta vaeltamista en ollut aiemmin harrastanut. Ensimmäinen kriittinen tekijä oli mielestäni kartan ja kompassin käytön opettelu. Ilmoittauduin Helsingin Suunnistajien suunnistuskurssille huhtikuussa, mutta toukokuussa sain ahaa-elämyksen kun tajusin että Suomen Ladun kautta on mahdollista vähemmän kokeneenkin lähteä vaeltamaan ja halutessaan oppimaan reippaastikin vaelluksesta, retkeilystä ja ihmisten liikuttamisesta.

Kesällä 2013 koukutuin sitten lopulta Suomen Ladun kautta kaikkeen muuhunkin ulkoliikuntaan ja sain keinoja/taitoja joilla lähteä toteuttamaan omia retkihaaveita ihan konkreettisesti. Enpä ollut kaupunkilaisena osannut kuvitella mielessäni miltä 120 km vaeltamista kairassa tuntuu, kantaen kaikki viikon varusteet itse. Lapissa olin käynyt vain 2 kertaa aiemmin laskettelemassa, ja mitä kaikkea onkaan tullut tehtyä nyt. Hyviä asioita edistävät Ladulla kun vievät ihmisiä ulos. Heidän kesäohjelmistoonsa kannattaa ehdottomasti tutustua.

Omalla vaelluksellani, joka merkkaa itselleni monella tapaa käänteentekevää kesää, opin ne kriittiset taidot, joiden pohjalta olen tehnyt monta muutakin kiehtovaa retkeä sen jälkeen. Pohjaa tälle loi jo se, että tälle opaskurssille saatiin jopa ennakkotehtäviä, joihin perehdyin valtavalla innolla. Vaikken ollut vaeltanut aiemmin, niin koin että uteliaalla luonteellani ja motivaatiollani sovin tähän tehtävään kuin nakutettu, kun vielä vaellus- ja ulkoilukokemusta karttuu.

Se tunne kun kuulin päässeeni mukaan Ladun elämykselliselle vaellukselle 2013 kesänä oli mieletön. Valmistautuminen vaellukseen itsessään jo hymyilytti enkä malttanut pysyä nahoissani, vaikka jälkikäteen hymyilyttää vielä enemmän osa vaellukselle melkein mukaan lähteneistä varusteista. :)  Plaston muovinen ja lapsille tarkoitettu hiekkalaatikkolapio ei muuten sovellu kaivamaan huussimonttuja kymmenelle hengelle kovaan maahan kairassa. Myöskään jo itsessään parin kilon painoinen ja lähes sentin paksuisesta köydestä muodostuva köysinippu ei hyödytä vaeltajaa niin paljon kuin se painaa rinkassa.. Rinkkalautan saa tehtyä muistakin vaelluksella mukana kulkevista asioista. Näitä ja monta muuta asiaa viisaampana tulin vaellukselta kotiin.

Monen muuan asian ohella opettelin ja opin mm. turvallisuuteen, suunnistamiseen ja erämaassa liikkumiseen, kasvistoon ja eläimiin, sekä ryhmädynamiikkaan liittyviä asioita. Tässä ihan vain muutama asia joita vaelluksen aikana käytiin läpi. Meitä vaelsi kairassa kaksi 10 hlön ryhmää samanaikaisesti ja pääoppaiden/kouluttajien lisäksi sain oppia myös omalta vaellusryhmältäni paljon. Välillä kohtasimme tilanteita, joissa oikeasti piti miettiä järkeviä tapoja toimia. Suunnistaminen polkujen ulkopuolella erämaassa oli vähintäänkin kiehtovaa ja välillä haastavaakin. Ihan käytännön asioiden lisäksi saimme oppailtamme hyvät työkalut siihen, miten kohdata vaelluksella mahdollisesti eteen tulevia haasteita. Kenties suurin tämän reissun haaste oli, kun jouduimme oikeasti evakuoimaan yhden loukkaantuneen henkilön pois tunturista. Sitä ennen olimme jakaneet hänen rinkkansa varusteet kokonaisuudessaan tasan kaikkien muiden vaeltajien kesken. Toinen ”läheltä piti” -tilanne, oli kulkeminen huomaamattamme maa-ampiaispesän yli. Moni porukasta sai pistoksia, mutta onneksi ei hän, joka oli niille pahiten allerginen. Kiehtovaa oli myös oppi itsestä, eli oman jaksamisen seuraaminen pitkillä päivämatkoilla kun selkä oli väsynyt, rinkka painoi, väsytti pitkän päivän jälkeen ja matkaa oli vielä vähän jäljellä.

Kaikkiin näihin tilanteisiin olimme varautuneet etukäteen yhdessä perusteellisesti ja ryhmässä oli turvallinen olo, sillä luotin jokaiseen kanssakulkijaani, vaikka ennen retkeä olimme toisillemme ventovieraita. Tämä on muuten myös yksi syy miksi kannattaa lähteä vaeltamaan, mielellään sopivan kokoisessa porukassa. Harvoin pääsee kokemaan niin tiukkaa yhteennivoutumistan ihmisten kesken, kuin viettämällä viikon yhdessä erämaassa. Luottamus toisiin ihmisiin on hieno asia ja yhteiset elämykset toinen. Elämyksetkin tuppaavat vielä moninkertaistumaan ulkona.

Tapasin vaelluksellani ihmisiä, joiden kanssa olen viettänyt monia viikonloppuja sen kesävaelluksen jälkeen, tutkien uusia paikkoja ja kehitellen välillä hullunhauskojakin ideoita tuleville retkille. Sain itseluottamusta lähteä retkeilemään yksinkin. Tässä kolmen vuoden takaisia kuvia katsellessani mieli tekee takaisin tuohon kesään. Onneksi nyt on mitä paras hetki suunnitella tulevan kesän vaelluksia. Taidankin myös ilmoittautua sille Suomen Ladun talvivaelluksen opaskurssille heti kun ilmoittautuminen aukeaa.. :)

Käykääpä vielä katsomassa video, jos ette vielä ole tutustuneet Suomen Ladun toimintaan.

 

 

Syysvaellus (osa 1) – Kilpisjärvi-Mallan luonnonpuisto-Kuohkimajärvi-Treriksröset

”Näetkö elämän valoisat puolet? Muista elää ennenku kuolet.”

Vaelluksella ja ulkona liikkuessani pääsen toteuttamaan itseäni ja löydän merkitystä elämän pienistä asioista. Oravanpyörä vaihtuu hetkeksi täyteen vapauteen liikkua maisemissa jonne minulla on suuri etuoikeus kulkea. Tiedostan, että monelle tämä ei ole mahdollista. Rajatun hetken olen valtavan pieni ihminen luonnon armoilla ja arkihuoleni ovat vähäpätöisiä. Olen valtavan onnekas, kun pystyn kulkemaan harvoin tallattuja polkuja ja voin käskeä jalkojani kannattelemaan minua ja kantamustani eteenpäin väsymyksen partaalle. Siltikin pitkän päivän jälkeen oloni on pelkästään onnellinen ja tässä itse aiheuttamassani euforiassa sekä endorfiinipöllyssä, jokaisessa lihaksessani tuntuu liikunnan aiheuttamasta kiristyksestä huolimatta vain hyvältä.

Jatka artikkeliin Syysvaellus (osa 1) – Kilpisjärvi-Mallan luonnonpuisto-Kuohkimajärvi-Treriksröset

Valkoisia poroja

Huomenta napapiirin pohjoispuolelta! Nyt posotetaan Ounasjoen vartta Kittilän kautta kohti Muoniota ja Kilpisjärveä. Aamu valkeni Rovaniemellä hyvin sumuisena ja pilvet roikkuivat pitkään matalalla. Nyt jo pilkottaa aurinko. Ensi viikoksi on luvassa pilvistä säätä (vesisadetta ei vielä lupailla lainkaan) ja yö-päivälämpötilat karkeasti +3-10 c. Jos saadaan enemmän aurinkoa/lämpöä niin ei haittaa, mutta tämäkin on hyvä.

Jatka artikkeliin Valkoisia poroja

Syysvaellus – Kolme valtakuntaa

Syksy tulee väistämättä ja on taas kiehtovaa seurata vuodenaikojen vaihtumista. Kesä jää taakse ja mieli viritetään monella tapaa kohti uutta kautta, hämärää ja tunnelmaa. Jonkinlainen uusi vaihe koittaa taas. Mitä se tuo tullessaan? Mennyt viikko toi jo uudet kiinnostavat työtehtävät ja viikon päästä tähän aikaan teen kolmatta päivää matkaa maastossa Kilpisjärven sekä kolmen valtakunnan rajan lähistöllä, ensimmäisellä syysvaelluksellani. Siinä on jo paljon uutta ja innostavaa kaupunkilaiselle.

Jatka artikkeliin Syysvaellus – Kolme valtakuntaa

Vaellussuunnitelmia ja ahaa-elämyksiä

Kaipa tämän voi nyt jo ajatella olevan hieman konkreettisempaa. Syyskuussa lähdemme ystäväni kanssa vaeltamaan pohjoiseen, ihanaksi pitkäksi viikoksi. Minne tarkalleen, se on hieman auki, mutta se ei toisaalta haittaa . Pelkkä päätös lähtemisestä tuntuu hienolta. Sen jälkeen alkaa yhteinen reissufiilistely, valmistautuminen ja odotus.

Jatka artikkeliin Vaellussuunnitelmia ja ahaa-elämyksiä

Kesä – näyttäviä tuntureita, koskettavia auringonlaskuja ja monenlaista ulkoiluaktiviteettia

Kesä tuli vauhdilla. Se yllätti pirulainen yhtä innostavasti kuin edellisinä vuosinakin ja ihmeekseni olen jo palannut töihin. Valokuvia on koneen kansiot pullollaan ja nyt kesän loppumetreillä riittää jäsenneltävää ajatusta valokuvista/valokuvauksesta, viimeisten kuukausien aikana tehdyistä reissu- ja harraste-oivalluksista, yleisesti muistoja retkistä ja telttaöistä, ahaa-elämyksiä uusista varusteista ja varusteiden kierrättämisestä, sekä asennoitumisesta retkien ja ulkoilupyrähdysten aikana yllättäneihin töyssyihin.
Jatka artikkeliin Kesä – näyttäviä tuntureita, koskettavia auringonlaskuja ja monenlaista ulkoiluaktiviteettia

Kopparnäs-Störsvik – Lyhyt pääsiäisretki (osa 2)

Kopparnäs ja Störsvik - Uudenmaan virkistysalueyhdistysPääsiäisretken toiseksi päiväksi ja yöksi suunnattiin Porkkalanniemestä hieman lounaaseen päin, eli Kopparnäs-Störsvik-suunnalle Inkoon Degerbyhyn. Olin katsonut tätäkin paikkaa jo etukäteen ja kantavana ajatuksena myös tämän ulkoilualueen valinnassa oli lyhyt etäisyys Helsingistä ja merenranta-teema. Yöpyessä esimerkiksi Kopparnäsin suunnalla, tästä saisi lyhyehkön päiväkävelylenkin kun suunnattaisiin Kopparnäsista Störsvikiin ja sieltä takaisin. Päätettiin siis ajaa Kopparnäsin Rävberget -tulipaikalle ja kävellä sieltä rantoja pitkin koilliseen Störsvikin näköalapaikalle. Näistäkin kohteista löytyy hyvin tietoa alueita ylläpitävän Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen sivuilta.

Jatka artikkeliin Kopparnäs-Störsvik – Lyhyt pääsiäisretki (osa 2)

Porkkalanniemi – lyhyt pääsiäisretki (osa 1)

Pieni irtiotto pääsiäisenä oli paikallaan ja päädyimme lähtemään kahden yön retkelle rannikolle Porkkalanniemeen sekä siitä eteenpäin Kopparnäsiin. Mielessä on pitkään pyörinyt ajatus siitä että Porkkalanniemeen ja yleisestikin lähirannikon retkeily- ja ulkoiluolosuhteisiin kannattaisi tutustua. Ajatus meri-ilmasta houkutteli myös. Pääsiäisen sää oli lyijyharmaa, mutta siitä huolimatta tunnelma oli hyvä kun päästiin tutkimaan uusia paikkoja. Yövyimme yhden yön Porkkalanniemessä ja toisen yön Kopparnäsin Rävbergetilla.

Jatka artikkeliin Porkkalanniemi – lyhyt pääsiäisretki (osa 1)