Kesää odotellessa – Walker-ortoosi jalassa

Suuntasin viikko sitten Sallasta Helsinkiin nilkkaleikkaukseen, koska hoitojonoon päästessäni tiesin, että kotiin pääsy sairaalasta ja liikkuminen pohjoisen kevättalvessa olisi leikkauksen jälkeen vähintäänkin haastavaa, etenkin mikäli puolisoni ei olisi kotosalla leikkauksen aikaan, tai sen jälkeen.

Kotikaupunkini Helsinki (ja siellä asuvien läheisten luona toipuminen) valikoitui sen myötä hoitopaikaksi. Vain neljä päivää ennen leikkausta Kuusamosta Sallaan muuttuneelta asuinpaikaltamme olisi alkuperäiseen hoitopaikkaan (OYS) ollut matkaa peräti 320 kilometriä.

Paljon kilometrejä haljenneella jänteellä kulkien

Nilkkani on ollut viimeisen vajaa kaksi vuotta ihan toimiva mutta vähän klenkka ja kipuillut jatkuvasti. Jo syyskuussa 2019, kuukausi pahan nyrjähdyksen jälkeen totesin, ettei nilkka kuntoudu niin kuin sen pitäisi ja tietyn suuntaiset liikkeet aiheuttavat kipua. Mikään ei kahden vuoden aikana muuttunut.

Pitkän ja tapahtumarikkaan odottelun jälkeen löysin vihdoin viime syksynä jo sarjassa toisen ortopedin, joka oli innokas avaamaan nilkan ja katsomaan mikä siinä pisti vastaan. Koska vamma oli vakuutusyhtiön mukaan ”epätyypillinen nyrjähdysvamma”, en saanut sitä hoidettua aikaisemmin, vaikka ensimmäinen ortopedi olisi leikannut sen jo tammikuussa 2020.

Koska olen nilkalla onnistunut esimerkiksi hiihtovaeltamaan ja lumilautailemaan, mietti leikkaava ortopedi viikko sitten, juuri ennen leikkausta löytyykö mitään korjattavaa, vaikka vahva epäily oli haljenneesta jänteestä. Olimme kuitenkin yhtä mieltä siitä, että katsominen kannattaa, koska olen saanut hampaat irvessä suorittaa liikuntaa ja varoa uusia kivuliaita nyrjähdyksiä.

Viikko sitten korjattiinkin pitkän odottelun jälkeen vihdoin pitkittäissuunnassa haljennut Tibialis Posterior jänne (split) ja arpeutuneet FDL ja TP -jänteet irroitettiin kiinnikkeistään. Kaikki seurausta pahasta nyrjähdyksestä elokuussa 2019. Nämä ovat onneksi suuressa mittakaavassa melko pieniä, mutta helposti huomaamatta/hoitamatta jääviä vaurioita. Olen erittäin onnellinen, että sain oman nilkkani hoidettua ja että pidin kiinni näistä omista tuntemuksistani.

Toipumista kesän kevyeen retkeilyyn ja kuvausreissuihin kevätlintuja ja lumen sulamista tuijotellen

Leikkaus ajoittui parhaaseen mahdolliseen aikaan pohjoisen töiden kannalta. Toukokuun rospuuttoajan vietän walker-mono/ortoosi jalassa kulkien, mutta kesäkuun alussa koittaa riemu, kun pääsen taas jaloilleni kunnolla.

Kolmen kuukauden päästä voin aloittaa kevyen kuntoliikunnan ja kuuden kuukauden päästä kovemman urheilun. Silloin kursitun jänteen pitäisi kestää ottaa vastaan kovemmatkin iskut. Siihen asti on ortopedi suositellut välttämään kaikkea liikuntaa, jossa nilkan yllättävät vääntöliikkeet ovat mahdollisia. En siis taida suunnistaa vielä tänäkään kesänä, mutta juoksulenkit toivottavasti onnistuvat ja yön yli retket hyvin nilkkaa tukevien vaelluskenkien kanssa.

Luontokappaleiden ihmettelyä Vanhankaupunginlahdella

Nyt tiirailen luontokappaleita Vanhankaupunginlahdella Helsingissä ja haaveilen ensi vuoden teerien sekä metsojen soidinmenoihin osallistumisesta kameran kanssa. Pihapiiristä on toistaiseksi havaittu peura, metsäjänis, kettu, harmaahaikara, käpytikka, punarinta, peippo, västäräkki, telkkä, kuikka, kyhmyjoutsen ja lukuisia muita lintuja. 

Pian suuntaan Sallaan ihmettelemään talven lumien sulamista. Lunta on tullut viimeisen vuorokauden aika pohjoisessa pitkälti toistakymmentä senttiä, mutta onneksi ensi viikolla kotiinpaluun ja tikkien poiston aikaan on Sallassakin tiedossa lämmintä, peräti n. +16c aurinkoista säätä.

Tämän kävelyä hidastavan ja ajamisen estävän walker-ortoosin kanssa en voisi hartaammin toivoa, että Sallastakin lumet sulaisivat nyt mahdollisimman pian.

Ihmisen tulisi nähdä taivaanranta

Kävelen tuttua tietä pitkin valtavan korkuisten mäntyjen valvoessa isolta tieltä loittonevia askeleitani. Tuijotan innostuksen kasvaessa puiden välistä pilkottavaa aurinkoa ja odotan eteeni aukeavaa maisemaa. Joka kerta, tämä ympäristö yllättää kauneudellaan, hetken valon värittäessä luonnon ja taivaan.

Askel kevenee samanaikaisesti, kun hiekkapohja jalkojen alla muuttuu entistä pehmeämmäksi ja kumpuilevammaksi. Rantaviivaa lähestyessäni syke on jo hieman noussut ja tasannut alleen muut ajatukset.

Mieli rauhoittuu ja kaikki muu unohtuu viimeistään sillä hetkellä, kun näen merivedessä leikkivät leijasurffaajat. Kaipaan äkisti heidän seuraansa. Kuinka täysin luonnon voimien armoilla ja ympäröimänä he ovatkaan.

Kaivan kameran esiin, onneksi se tulikin mukaan. En lähde ilman tätä enää koskaan minnekään, mietin samalla kun tallennan edessä näkyvää maisemaa muistikortille. Toivon, että voin jälkikäteen jakaa siitä murusenkin muille. Tämän rannan ja merialueen täytyy olla yksi Helsingin kauneimpia.

Kirjoitin kesällä paperille ajatuksen, jota olen vaalinut mielessäni syksyyn asti. Se muistuttaa minua oikeasta suunnasta, silloin kun hetkellisesti taas tuntuu, että piilotin sen itseltäni jonnekin.

Kyllä ihmisen tulisi nähdä taivaanranta, sillä se tekee hurjan onnelliseksi.

Monta viikkoa kesästä olen viettänyt kaupungissa, ollen kuitenkin onnellinen siitä, että voin viettää valtaosan ajastani luonnon ympäröimänä. Tämä hetki rannalla muistutti minua erityisesti siitä, miksi alun perin kaksi vuotta sitten muutin etelässä tänne sijoilleni, melkeinpä meren rannalle. Helsingissäkin on paljon kaunista.

Perjantaina tie vie kuitenkin taas kohti Kuusamoa.

Kuusamo – Yksi kauneimmista paikoista asua

Kuusamo on ihmeellinen paikka elää, etenkin sellaiselle kaupungista lähtöisin olevalle ihmiselle kuin minä. Täältä löytyy juuri niin paljon rauhaa kuin mitä ihminen voi kaivata, reilusti tilaa hengittää ja silti valtavan paljon ihmeteltävää.

Joka kerta kun saavun Kuusamoon, tunnen oloni kovin onnelliseksi. Täältä löytyy olotila, jollaista en osannut aikaisemmin ajatellakaan. Ja täältä löytyy luonnonrauha, jota olen kaupungissa ollessani niin monta kertaa kaivannut.

Kuusamon kylällä on hauska pienen paikkakunnan tunnelma ja täällä tapahtuu vaikka mitä (ja oikeasti, onhan tämä kaupunki, mutta tunnelma on kovin kylämäinen). Kuusamolaiset ja paikkakunnalle muuttaneet tuntuvat osaavan ottaa vuodenajoista kaiken niihin liittyvän ilon irti ja monelle luonto onkin täällä hyvin olennainen osa arkea. Jos luonto ei tarjoa toimeentuloa, vietetään luonnon äärellä päivästä iso osa.

Kylällä monet ihmiset rohkenevat katsoa silmiin ja tervehtiäkin voi kaduilla iloisesti, ilman että vastaantulija pitää puupäänä. Se tuntuu mukavalta.

Vaikka yllä manitut asiat tuskin ovat monen mielestä kovin ihmeellisiä, nautin tästä tunnelmasta kuitenkin valtavasti kymmenien ruuhka-Suomessa asuttujen vuosien jälkeen.

Aikaisemmin ihmettelin, voiko tällaista paikkaa olla olemassa, joka tarjoaa niin paljon raikkaita ideoita ja jossa luonto kaikenlaisine aktiviteetteineen on niin lähellä, että sen saavuttaa melkein kotiovelta. Sellaista tunnetta olen onnekseni löytänyt juuri Kuusamosta ja Koillismaalta.


Tasan vuosi sitten pakkasin täyteen vain viikkoa aikaisemmin hankkimani ensimmäisen autoni ja aloitin matkan Kuusamoon. Tuolloin käynnistyi vuoden kestävät valokuvausopinnot Kuusamo-opistolla.

Lähteminen Kuusamoon taisi olla elämäni parhaimpia päätöksiä, sillä sain elämääni jotakin ihan uutta.

Viimeisen vuoden aikana olen saanut kokea niin paljon kaunista ja kiehtovaa, sekä löytänyt paikan, jossa pieni levoton sydämeni lepää, lepattaen kuitenkin eloisasti myös monelle asialle.

Vaikka valokuvausvuosi Kuusamo-opistolla päättyikin jo alkukesästä, löydän itseni Kuusamosta yhä uudestaan ja huomaan aina tämän tästä unelmoivani itseäni tänne toistaiseksi.

Pian palaan Helsinkiin taas hetkeksi, vain palatakseni tänne taas reilun viikon päästä uudestaan. Pohjoisen kutsu on kova.

Helposti saavutettavia helmiä hengähtämiseen: koe nämä kolme upeaa reittiä Helsingissä

Yhteistyössä Nattours-hanke

Retkeilyn ja ulkoilun hienous on siinä, että aina ei tarvitse poistua kauas omilta kotikulmiltaan löytääkseen monipuolisia ulkoilureittejä ja kiinnostavia maisemia. Helsingistäkään ulkoiluvaihdoehdot eivät nimittäin lopu helposti kesken. Vaikka joskus tuntuisikin siltä, että omat kotikulmat on jo koluttu ja lähimetsiin olisi tullut tutustuttua, löytyy kaupungista taatusti uusia kiehtovia ulkoilureittejä tutkittavaksi.

Tätä kirjoitusta varten koettavakseni valikoitui kolme lyhyttä ja helppoa ulkoilureittiä kaupungin sykkeen läheltä. Reiteistä kaksi, Laakson ulkoilureitti ja Maunulan luontopolku, löytyvät Helsingin keskuspuiston alueelta. Kolmas, Uutelan monipuolinen ulkoilureitti, kauniista ja merellisestä Itä-Helsingistä. Reitit ovat pituudeltaan 2,5 – 3,3 kilometrin mittaisia.

Uutelan monipuolinen reitistö

➡ Rengasreitit 2,5 km ja 2 km, pistoreitti 2 km
📌 Reittien solmukohta
⚫⚫⚪ Keskivaikea reitti
ℹ Uutelan reitistön esittely ja kartat, Citynature.eu

Tämän reitistön parasta antia ovat todella monipuolinen luonto, merenrannoilla viihtyvät linnut, jääkauden hiomat silokalliot, kepeät niittymaisemat, Skatan historiallinen tila ja upeat metsät.

Uutelan ulkoilualuetta ei turhaan sanota Itä-Helsingin laajimmaksi ja monipuoliseksi ulkoilualueeksi. Alue sijaitsee aivan Vuosaaren tiiviin asutusalueen kupeessa, mutta kontrasti kaupungin asutuksen ja luonnon välillä on rauhaa etsivälle mukavan jyrkkä. Vuosaaren ulkoilualueen tavoittaa helpoiten matkaamalla metrolla Vuosaareen ja kävellen siitä Aurinkolahden hiekkarannan suuntaan ja sieltä edelleen merenrantaa pitkin kahvila Kampelan ohi kohti Uutelan ulkoilualuetta. Matkaa ulkoilualueelle on Vuosaaren metrolta vain noin puolitoista kilometriä, joten matkan taittaa helposti kävellen.

Uutelassa voi kulkea kolme erillistä reittiä: Metsä- ja laidunmaisemia esittelevän rengasreitin pituus on 2,5 kilometriä, kun taas Kluuvijärviä ja rantaniittyjä -kierrokselle mittaa kertyy 2 kilometriä. Nämä reitit ovat helppokulkuisia. Skatanniemeen johtava pistoreitti on myös pituudeltaan yhteensä 2 kilometriä, ja sen loppuosa koostuu silokallioista, jotka vaativat varmajalkaisuutta.

Uutelan reitistön maisemat ovat hyvin näyttäviä, ja ulkoilualueen koko on peräti 100 hehtaaria. Maasto koostuu kuivasta kangasmetsästä, paljaista kallioista ja mielenkiintoisista merenrannoista kasvillisuuksineen ja lintuineen. Reitit on merkitty viitoin.

Uutelan metsäiset polut.

Skatan tila.

Rantareitti tarjoaa monipuolista katseltavaa ulkoilevalle.

Rantakallioilta löytyy upeita paikkoja auringonlaskujen ihailulle.

Helsingin keskuspuiston ulkoilureitit

Maunulan luontopolku ja Laakson ulkoilukierros sijaitsevat molemmat vuonna 1914 perustetussa Helsingin Keskuspuistossa. Ulkoilureitteinä nämä tarjoavat kuitenkin keskenään hieman erilaiset luontoelämykset. Laakson ulkoilureitti lähtee kirjaimellisesti keskustan sykkeestä Helsingin jäähallin ja Laakson ratsastusstadionin kupeesta, keskuspuiston eteläpäästä, kun taas Maunulan ulkoilureitille pääsee keskuspuiston puolivälistä, Maunulan majan tietämiltä.

Maunulan luontopolku

➡ 3,3 km
📌 Lähtöpiste kartalla: Maunulan maja
⚫⚪⚪ Helppo reitti
ℹ Maunulan luontopolku, Citynature.eu

Maunulan luontopolun erityisiä helmiä ovat vaihteleva luonto jykevine metsineen, pähkinäpuulehdot, purolaaksot, taimenien asuttama Maunulanpuro sekä värikkäät siirtolapuutarhat.

Runsaan kolmen kilometrin mittainen Maunulan luontopolku ohjaa kävelijää pieniä kinttupolkuja ja ulkoilureittejä vilisevässä keskuspuistossa oikeaan suuntaan selkeillä, nuolimaisilla viitoilla. Seuraamalla oikeita reittiviitoituksia pysyy ulkoilija luontopolulla, joka tarjoaa paljon kiinnostavampia maisemia, kuin mitä tavanomaisten ulkoilureittien varrella näkee. Luontopolku yllättää moninaisuudellaan Keskuspuistossa useastikin käyneen. Todellako täältä löytyy tällaisiakin hienoja maisemia ja luonnon yllätyksiä?

Polun teema, ”Luonnon kiertokulku ja monimuotoisuus”, ohjaa ulkoilijaa luontotauluilla, jotka polun varrella kuvaavat ympäröivää luontoa. Reitti kulkee kuitenkin osittain ulkoiluteitä, mutta myös viehättävämpiä polkujakin pitkin. Korkeammat ja vaikeammin kuljettavat kalliot ovat ohitettavissa ulkoilutietä pitkin, mutta mikäli kulkeminen ei ole este, kannattaa jokainen maisema ehdottomasti käydä tutkimassa. Luonto ilahduttaa yllättävästi erilaisuudellaan polun osiosta toiseen. On hämmästyttävää, miten näin lyhyellä reitillä voikin saada niin kauniin ja täyden kattauksen erilaisia luontoelämyksiä.

Maunulan luontopolun reitistö yllättää ulkoilijan toinen toistaan kiehtovammilla maisemilla.

Reitin lähtöpiste sijaitsee Maunulan majalla.

Maunulan luontopolun reitti on hyvin merkitty.

Paikoin reitti on jopa sadunomainen.

Luontopolun varrelta löytyy monenlaista kaunista yksityiskohtaa.

Laakson runokierros

➡ 2,5 km
📌 Lähtöpiste kartalla: Laakson ratsastusstadion
⚫⚪⚪ Helppo reitti
ℹ Laakson runokierros, Citynature.eu

Kallioiset metsät ja rehevät lehtimetsät ovat Laakson runokierroksen kohokohtia. Reitti on helposti saavutettavissa Helsingin keskustasta, ja siitä lähtevät myös laajat ulkoilureittiverkostot keskuspuiston muihin osiin.

Laakson ratsastusstadionilta alkaa Helsingin keskuspuisto, josta ulkoiluteitä löytyy kapunkilaiselle monen kilometrin edestä. Laakson ulkoilureitille on helppo päästä raitiovaunulla, kävellen tai pyöräillen. Ratsastusstadionilta alkaa ulkoilureittien verkosto, josta voi helposti valita kulloisenkin ulkoilureittinsä pituuden, mielen mukaan. Laaksolta lähtevät ulkoilutiet ovat helposti kuljettavia ja verrattain leveitä ulkoiluteitä, joille mahtuvat sopuisasti niin kävelijät, juoksijat, kuin pyöräilijätkin.

Laakson 2,5 kilometrin mittainen ulkoilureitti, runopolku, on pääosin monia polkuja halkovien, tiheiden metsien reunustamaa ulkoilutietä. Rastitekstit on laadittu japanilaisten haikurunojen muotoon.

Näissa ulkoilumaastoissa käy välillä kuhina erilaisista luonnossaliikkujista. Lähtiessä liikkeelle Laaksosta, voi ulkoilija valita reittinsä pituuden, sillä etelästä karkeasti pohjoisen suuntaan kulkevia rinnakkaisia ulkoiluteitä on keskuspuiston eteläpäässä parikin, ja niitä halkovia ulkoiluteitä tulee vastaan useita. Näissä kohdissa voi ympyrälenkin pituuden päättää taittamalla reittinsä kohti aloituspistettä, kun siltä tuntuu.

Laakson runopolku on helppokulkuinen, ja toisin kuin kaksi edellä mainittua reittiä, myös kokonaan kuljettavissa lastenvaunujen kanssa.

Laakson ulkoilureitti on kaunis etenkin iltavalon aikaan.

Reitin varrelta löytyy monenlaista kaupunkipuistoympäristöä.

Laakson ulkoilureitin läheltä löydät myös kiehtovia siirtolapuutarhoja.

Ulkoilureitin kukkaloisto on monipuolista.

NATTOURS

Juttu on julkaistu aikaisemmin Retkipaikka.fi -sivustossa.

Kalareissu ilman kalaa, mutta sitäkin enemmän naurua ja odotusta syksyyn

Viime viikonloppu tuntui kesän päätökseltä monellakin tapaa. Lähdimme mökille perjantaina ja saimme istua iltaa terassilla metsäisessä mökkimaisemassa pitkään yöhön kesän lämmön vielä helliessä meitä. Lauantaina sää viileni pysyvästi ja syksyn sateisen harmaat ensitunnelmat olivat yhtäkkiä läsnä.

Tämä rauhallinen ja iloinen viikonloppu tuntui juuri oikealta tavalta juhlistaa kuluneen kesän päättymistä. Vetäydyimme hetkeksi omiin oloihimme ja nautimme yksinkertaisesta mökkielämästä. Kävimme mustikassa löytämättä mustikkaa ja laskimme onkivavat veteen saamatta kalaa. Tärkeintä ei kuitenkaan ollut se, mitä kädessämme oli mustikka- tai kalareissun jälkeen, vaan retkien aikana käydyt innostuneet puheet, joilla maalasimme tulevaa syksyä.

Näihin kuviin pyrin vangitsemaan palan sitä innostusta ja odotusta, jota aika tänä viikonloppuna hyvien ystävien kanssa ruokki.

Mikä tyynnyttää myrskysi? 

Istun bussissa matkalla mökille. Bussi matkaa halki maaseudun ja jurnuttaa tasaisen tylsästi perille. Kaupunkilaismieleni tarttuu kiinni toistuviin maisemiin ja koittaa irrottautua ylipursuvista ärsykkeistä. Perillä odottaa perhettä: vanhemmat, sisko ja pienet rakkaat siskon lapset, isän kaksoisveli ja vaimo. Olen onnellinen että saan viettää hetken läheisten luona. Jatka artikkeliin Mikä tyynnyttää myrskysi? 

Sydän ei ole onnellinen, jos ei seuraa sen tahtoa

Alkuvuoteni poikkesi monesta edellisestä vuodesta. Väsyin hurjasti, huomasin ilon hävinneen arjestani ja stressi kasvoi ajoittain kovinkin suureksi. Olen herännyt aamuöin, käynyt ylikierroksilla ja ollut levoton. Jo tammikuussa totesin että rintalastaani oli puristanut päivin ja öin jo monta viikkoa putkeen. Väistelyn sijaan jouduin kohtaamaan sen tosiasian, että minun on muutettava asennoitumistani arkeeni rohkeasti ja mietittävä sydänjuuria myöten mikä herättää ilon arjessani, jotten väsyttäisi itseäni turhaan. Lue lisää!