Kea Creutz | Kotimatkalla – Sivu 2 – Kotimatkalla

Ruska hehkui Riisitunturilla ja Konttaisella – Kuusamon päiväretkikohteet talven kynnyksellä

Viime viikonloppu Kuusamossa oli syksyinen. Luulin jo toista viikkoa sitten, että ruska on ensimmäisen myrskyn myötä pian ohi, mutta toisin on käynyt. Viikonloppuna Riisitunturilla ja Konttaisella retkeillessämme nähtiin, että maaruska ja lehtipuiden loisto on vielä varsin voimissaan ja hurjan kaunis.

Viikonlopun helpoilla retkipoluilla viihtyivät niin aikuiset, kuin pieni 9 kuukautta vanha tuleva seikkailijakin. Hän nytkyi rauhallisesti kantajan mukana kantorepussa, maisemista yhtä lumoutuneena, kuin mekin.

Siinä missä Riisitunturilla maaruska hehkui syvissä punaisen ja oranssin sävyissä harmaasta päivästä huolimatta, saatiin Konttaisen uudella päiväreitillä nauttia yllättävästä auringonpaisteesta.

Viikonlopun retkikohteiksi valikoituivat kaksi helppoa ympyrälenkkiä, joita neljä aikuista ja yksi sylivauva pääsivät kulkemaan vaivatta, nähden kuitenkin näistä kohteista avautuvat parhaat maisemat.

Riisin Rääpäsy 4,3 km – Helppo reitti, jonka kiertää n. 2-3 tunnissa

Riisitunturin kansallispuistossa kiertävä reilun 4 km mittainen Riisin Rääpäsy kiertää kansallispuiston parkkipaikalta Riisitunturin autiotuvan kautta kauniin Ikkunalammen kautta aina Riisitunturin lähes puuttomalle huipulle asti.
Tämän kierroksen aikana pääset näkemään vanhoja kynttiläkuusia, Koillismaalle ominaisia kauniita rinnesoita ja Riisitunturin huipulta avautuvat kauaskantoiset maisemat länteen ja pohjoiseen Riisisuon, Nuolivaaran ja Noukavaaran suuntaan, sekä itään ja kaakkoon kohti Yli-Kitkan järveäkin
Kansallispuiston parkkipaikalla on reilun kokoinen parkkipaikka ja kompostoivat kuivakäymälät löytyvät niin kansallispuiston sisääntuloporttien sisäpuolelta, kuin autiotuvaltakin.
Riisitunturin autiotuvan pihapiiriin on vasta hiljattain syyskuun aikana valmistunut uusi ja tilava taukokatos, johon mahtuu kerralla peräti noin 50 henkilöä. Taukokatoksessa on myös tulisija eväiden grillaamista varten.

Konttaisen päiväreitti 2 km – Helppo reitti vaaran huipulle, jonka kiertää n. 1,5-2 tunnissa

Konttaisen juurelta, parkkipaikan kupeesta lähtee loppukesän aikana avattu 2 km mittainen helppo polku (tuore kinttupolku loivassa maastossa). Tämä uusi reitti kulkee Konttaisen huipulle idän puoleista loivaa rinnettä ja kaartaa ympyrälenkin muotoisesti samankaltaista maastoa takaisin p-paikalle.
Reitin eteläpuolen haastavat ja jyrkät portaat on poistettu käytöstä uuden reitin avaamisen myötä.
Reitillä ei ole taukopaikkaa eikä käymälää. Lähin taukopaikka löytyy Suolammin laavulta Valtavaaralla. Konttaiselle ei saa myöskään tehdä omaa tulipaikkaa.

Mikäli retkeilijän oikeudet mietityttävät, tutustuthan jokamiehen oikeuksiin ja velvollisuuksiin täällä.

Jatka artikkeliin

Närängän erämaiset suot, vuosisatojen tarinat ja villieläinten jäljet

Moni lammaspaimenviikosta haaveillut henkilö on saattanut tutustua Kuusamon kaakkoispuolella sijaitsevaan ja tarinoita pullollaan olevaan Närängän erämaatilaan. Historiaa ja vuosisatojen takaisia selviytymistarinoita tulviva tila sijaitsee vain kilometrien päässä Venäjän rajasta, keskellä erämaista Kuusamoa ja Koillismaata.

Närängän tilalla on eletty vuosisatojen ajan suorassa yhteydessä luonnon kanssa, luontaistalouden puitteissa. Luonto ja karut vuodenajat ovat määritelleet ensin metsälappalaisten ja myöhemmin uudisasukkaiden elämää suurvalta-ajasta eteenpäin. Ensimmäiset pysyvät asukkaat ovat asettuneet taloksi Närängänvaaralle 1700-luvun lopussa.

Tarinat luovat mielikuvaa elosta vaaran rinteillä Alatalon ja Ylätalon tilojen puolella, kahden perheen ruokakunnan voimin. Voin vain kuvitella elon karuutta ja kauneutta aikoja kohdanneen jylhän vaaran rinteillä, kaukana uuden ajan kaupungeista ja tieteen alkutaipaleista, aivan Venäjän rajan kyljessä.

Vuosi sitten syyskuussa 2018 vierailin ensimmäistä kertaa Närängän erämaatilalla Näränkävaaralla. Katselin silloin etäältä tuota Näränkää ympäröivää, mystisen kaunista ja laajaa suoaluetta. Heinäkuussa kuluvaa vuotta astelin vihdoin ensimmäistä kertaa Näränkävaaraa ympäröivän valtavan Hyöteikönsuon pitkospuille ja jatkoin tutustumistani tähän erämaiseen ja monimuotoiseen luontoon.

Mietin minkälaisissa olosuhteissa näissä läheisissä maastoissa ja suolla on ihminen kulkenut vuosisatoja ennen minun tutkailevia katseitani.

Näränkäretki -21 — Metsähallitus on hiljattain uusinut Hyöteikönsuota halkovat pitkospuut. Nyt niitä pitkin on helppo kulkea esimerkiksi Suolammen pysäköintialueelta Hyöteiköntien pysäköintialueelle.

Näränkäretki -20 — Suomännyt seisovat ylväinä Hyöteikönsuon laitamilla.

Hämmästelen miten uskomattoman rikas ja monimuotoinen Kuusamon luonto on. Näiden kotoisien seutujen uljaimpia piirteitä ovat jyrkät kanjonit, korkeat kalliot ja niitä vuosia uurtaneiden jokien lisäksi rehevä luonto. Erityisen paljon pidän kuitenkin juuri näistä valtavista erämaisista soista ja niitä ympäröivistä mäntymetsiköistä, joista helposti tunnistaa olevansa Koillismaalla.

Närängän Hyöteikönsuon pitkospuureitin alkupäässä ihmetyttää soita halkova kaunis ja harjumainen kangaskaistale. Kuivan mäntymetsikön halki kulkee polku, joka johdattaa minut pysäköintipaikalta soiseen hillametsikköön ja pienen mutkan kautta laajalle avautuvalle suolle, jota kauempana reunustaa syrjäinen Närängänvaara.

Keskellä suota seisoo korkeita ja ylväitä mäntyjä rykelmässä keitaana, suojellen pientä näköalatasannetta. Mietin miltä täällä mahtaa näyttää kevättulvien aikaan, jolloin suo muuttuu järveksi ja muuttolinnut parveilevat kosteikolla. Tänne on tultava tuolloin takaisin, mietin.

Näränkäretki -27 — Suuret ja kauniit männyt muodostavat suon keskelle keitaan, jonka keskellä voi myös pysähtyä pitämään taukoa rakennetulle näköalatasanteelle.

Keidas keskellä suota.

Näköalapaikalta on hyvä tiirailla suolla viihtyviä lintuja.

Keväisin Hyöteikön suo tulvii lähes järveksi.

Jos suon laitamilta, puolesta välistä Hyöteikönsuon reittiä poikkeaa vanhalle ja heikkokuntoiselle pitkospuureitille (reittiä ei ole ylläpidetty vuosiin), voi metsittynyttä polkua pitkin kävellä Peurojärven laavulle asti.

Näränkäretki-13 — Peurojärven vanhalla laavulla näytti selvästi viihtyneen porot ihmistä paremmin.

Näränkäretki -32 — Peurojärven laavu soveltuu suojaksi kävijälle, muttei rakenteensa puolesta varsinaisesti yösijaksi. Laavun laveriosa on nukkujille liian kapea, mutta tarjoaa kauniit maisemat järvelle.

Paluumatkalla laavulta kiinnittäessäni huomiota Suojärven ja Peurojärven yhdistävän Heinijoen heinikon halki kulkeviin syviin painaumiin, näen mielessäni erämaassa viihtyvät karhut, sudet ja ahmatkin. Onko joku kulkenut tästä ihan hiljattain?

Villieläimiä tällä alueella taatusti kulkee, silloin kun ihminen ei ole liian lähellä. Suljen silmäni ja näen, kuinka eläimet sulautuvat ajatuksissani yhdeksi osaksi edessäni olevaa maisemaa, jota minä pitkospuilta katselen.

Jos yöpyisin täällä ja avaisin silmäni suolla aikaisin auringonnousun aikaan, näkisinkö kuinka nuo luonnonkappaleet tulisivat metsän piiloistaan esiin?

Näränkäretki -31 — Heinijoen mutalikossa viipyilivät pienet hauenpoikaset.

Käyntimme aikana näen kauniin luonnon lisäksi kuitenkin vain kuivan Heinijoen mutalikossa uiskentelevia hauenpoikasia ja yöllä asettuessani telttaan kuulen kurkien huutelevan lähistöllä. Tuuli ulvoo kangasmetsän halki ja yli soiden.

Minä vedän makuupussini vetoketjun tiiviiksi suojaksi ympärilleni ja suljen silmäni kuunnellessani äänekkäästi humisevaa metsää. Tunnen vuosisatojen tarinoiden ympäröivän minut kun vajoan rauhalliseen uneen.

Näränkä

Nähtävyydet: Näränkävaara ja erämaatila, ikiaikaiset metsät, maisemapaikoilta laajalle ja Venäjän puolelle avautuvat maisemat, erämaiset ja laakeat suoalueet, rikas linnusto
Sijainti: Pohjois-Pohjanmaa, Kuusamo
Pinta-ala 137 km², Natura 2000 -alue 1998, vanhojen metsien suojeluohjelma 1996 (lähde: Metsähallituksen luontoon.fi -sivusto)
Lisätietoa Närängästä Metsähallituksen sivuilla: https://www.luontoon.fi/naranka

Tutustu myös Metsähallituksen lammaspaimenviikkoihin sekä myös Närängän erämaatilan lammaspaimentoimintaan:
https://www.luontoon.fi/vapaaehtoistoiminta/paimenviikot

Näränkäretki 092018-33 — Närängältä maisemat pohjoiseen.

Valtavaara kylpee ruskan sävyissä ja auringonlaskun valossa

Eilen kävin ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen Valtavaaralla katselemassa maisemia ja ihailemassa ruskaa. Valtavaara on ehdottomasti yksi lempipaikoistani Kuusamossa ja viimeisen vuoden aikana olenkin valokuvannut Valtavaaran maisemia monessa eri valossa ja vuodenajassa. Tämä jättiläinen seisoo ylväänä ja rohkeana paikallaan tarjoten ulkoilijoiden, luontoihmisten ja valokuvaajien aisteille kaikenlaista kauneutta.

Eilen oli myös ensimmäinen kerta, jolloin vedin vaelluskengät jalkaan testimielessä loppukesästä tapahtuneen nilkan nyrjähdyksen jälkeen. Olin iloinen todetessani, että voin hyvin kulkea jo tällaisessa vaihtelevassa ja paikoitellen vaativassakin maastossa vaelluskengillä, joissa kuitenkin on reipas nilkkaa tukeva varsi. Nivelsiteissä ja kehräsluiden paikkeilla tuntui lähinnä pientä kiristystä ja ajoittaista painaumaa, mutta ei mitään merkittävää kipua.

Varoin askeleitani alas tullessa vielä jonkin verran, mutta uskallan nyt kyllä jo ihan normaalisti kulkea maastossa tästä eteenpäin. Uskon, että reipas rasitus tekee nilkan liikeradoille ihan hyvää, kun taas maisemat ja luonto elvyttävät muita aisteja. Liikkuminen itsessään tuntui hirmuisesta puuskutuksesta huolimatta todella hyvältä ja ilahduin etenkin silloin kun silmiini osui puolestavälistä rinnettä tämä kansikuvan maisema Valtavaaran tuvasta. Tosin päivän viimeiset tunnit Valtavaaran hiljaisilla poluilla olivat kyllä kaikkinensa palkitsevia. Tämä luonnon kauneus vain häikäisee joka ikinen kerta.

Odotan innolla, että ehdin seuraavan kahden viikon aikana tutkimaan muitakin Kuusamon tuttuja maisemia ja kätkettyjä helmiä. Loppuviikosta lähden myös oppaaksi mukaan valokuvauskurssille Syötteen kansallispuistoon, jossa tulemme valokuvaamaan paljon. Tästä tulevasta viikonloppureissustakin olen hyvin iloinen.

Ensi viikolla taidan myös uskaltautua kokeilemaan ensimmäisiä juoksualskeleita nilkalla, kun ortopedin suosittelema varoaikakin on vihdoin ohi. Mikä olisikaan parempi paikkakunta juoksupalauttelulle, kuin Kuusamo. Juoksun ja kävelyn yhdistelmän taidankin suunnata vaikka Pyhävaaran laelle, jossa olenkin käynyt vain talvisaikaan. En todennäköisesti kuitenkaan malta jättää kameraa pois juoksurepustani, sillä maisemat pyhävaaraltakin ovat hienot.

Tämän viikon aikana tulen lisäksi julkaisemaan kuvitetun kertomuksen Närängän erämaiselta tilalta ja Hyöteikönsuolta. Seuraa siis Kotimatkalla-sivustoa, niin saat ensimmäisten joukossa tiedon kun artikkeli julkaistaan.

Ihmisen tulisi nähdä taivaanranta

Kävelen tuttua tietä pitkin valtavan korkuisten mäntyjen valvoessa isolta tieltä loittonevia askeleitani. Tuijotan innostuksen kasvaessa puiden välistä pilkottavaa aurinkoa ja odotan eteeni aukeavaa maisemaa. Joka kerta, tämä ympäristö yllättää kauneudellaan, hetken valon värittäessä luonnon ja taivaan.

Askel kevenee samanaikaisesti, kun hiekkapohja jalkojen alla muuttuu entistä pehmeämmäksi ja kumpuilevammaksi. Rantaviivaa lähestyessäni syke on jo hieman noussut ja tasannut alleen muut ajatukset.

Mieli rauhoittuu ja kaikki muu unohtuu viimeistään sillä hetkellä, kun näen merivedessä leikkivät leijasurffaajat. Kaipaan äkisti heidän seuraansa. Kuinka täysin luonnon voimien armoilla ja ympäröimänä he ovatkaan.

Kaivan kameran esiin, onneksi se tulikin mukaan. En lähde ilman tätä enää koskaan minnekään, mietin samalla kun tallennan edessä näkyvää maisemaa muistikortille. Toivon, että voin jälkikäteen jakaa siitä murusenkin muille. Tämän rannan ja merialueen täytyy olla yksi Helsingin kauneimpia.

Kirjoitin kesällä paperille ajatuksen, jota olen vaalinut mielessäni syksyyn asti. Se muistuttaa minua oikeasta suunnasta, silloin kun hetkellisesti taas tuntuu, että piilotin sen itseltäni jonnekin.

Kyllä ihmisen tulisi nähdä taivaanranta, sillä se tekee hurjan onnelliseksi.

Monta viikkoa kesästä olen viettänyt kaupungissa, ollen kuitenkin onnellinen siitä, että voin viettää valtaosan ajastani luonnon ympäröimänä. Tämä hetki rannalla muistutti minua erityisesti siitä, miksi alun perin kaksi vuotta sitten muutin etelässä tänne sijoilleni, melkeinpä meren rannalle. Helsingissäkin on paljon kaunista.

Perjantaina tie vie kuitenkin taas kohti Kuusamoa.

Kuusamo – Yksi kauneimmista paikoista asua

Kuusamo on ihmeellinen paikka elää, etenkin sellaiselle kaupungista lähtöisin olevalle ihmiselle kuin minä. Täältä löytyy juuri niin paljon rauhaa kuin mitä ihminen voi kaivata, reilusti tilaa hengittää ja silti valtavan paljon ihmeteltävää.

Joka kerta kun saavun Kuusamoon, tunnen oloni kovin onnelliseksi. Täältä löytyy olotila, jollaista en osannut aikaisemmin ajatellakaan. Ja täältä löytyy luonnonrauha, jota olen kaupungissa ollessani niin monta kertaa kaivannut.

Kuusamon kylällä on hauska pienen paikkakunnan tunnelma ja täällä tapahtuu vaikka mitä (ja oikeasti, onhan tämä kaupunki, mutta tunnelma on kovin kylämäinen). Kuusamolaiset ja paikkakunnalle muuttaneet tuntuvat osaavan ottaa vuodenajoista kaiken niihin liittyvän ilon irti ja monelle luonto onkin täällä hyvin olennainen osa arkea. Jos luonto ei tarjoa toimeentuloa, vietetään luonnon äärellä päivästä iso osa.

Kylällä monet ihmiset rohkenevat katsoa silmiin ja tervehtiäkin voi kaduilla iloisesti, ilman että vastaantulija pitää puupäänä. Se tuntuu mukavalta.

Vaikka yllä manitut asiat tuskin ovat monen mielestä kovin ihmeellisiä, nautin tästä tunnelmasta kuitenkin valtavasti kymmenien ruuhka-Suomessa asuttujen vuosien jälkeen.

Aikaisemmin ihmettelin, voiko tällaista paikkaa olla olemassa, joka tarjoaa niin paljon raikkaita ideoita ja jossa luonto kaikenlaisine aktiviteetteineen on niin lähellä, että sen saavuttaa melkein kotiovelta. Sellaista tunnetta olen onnekseni löytänyt juuri Kuusamosta ja Koillismaalta.

Tasan vuosi sitten pakkasin täyteen vain viikkoa aikaisemmin hankkimani ensimmäisen autoni ja aloitin matkan Kuusamoon. Tuolloin käynnistyi vuoden kestävät valokuvausopinnot Kuusamo-opistolla.

Lähteminen Kuusamoon taisi olla elämäni parhaimpia päätöksiä, sillä sain elämääni jotakin ihan uutta.

Viimeisen vuoden aikana olen saanut kokea niin paljon kaunista ja kiehtovaa, sekä löytänyt paikan, jossa pieni levoton sydämeni lepää, lepattaen kuitenkin eloisasti myös monelle asialle.

Vaikka valokuvausvuosi Kuusamo-opistolla päättyikin jo alkukesästä, löydän itseni Kuusamosta yhä uudestaan ja huomaan aina tämän tästä unelmoivani itseäni tänne toistaiseksi.

Pian palaan Helsinkiin taas hetkeksi, vain palatakseni tänne taas reilun viikon päästä uudestaan. Pohjoisen kutsu on kova.

Valokuvausretkeilyä Nuuksiossa

Viikko sitten lähdettiin ystäväni Maija kanssa valokuvausretkelle Nuuksioon. Ilta oli lämpimän kesäinen ja onnistuneita kuvia saatiin monia helpon retkeilyreitin varrelta.

Lämmin kesäilta oli kaunis ja valokuvaamisen yhdistäminen lyhyeen retkeen oli varsin innostavaa. Me nautimme luonnon rauhasta ja Maija teki kuvaamisesta helppoa, toimiessaan mallinani ja toteuttaessaan kuvausajatuksiani luonnossa. Kuulumisiakin ehdittiin vaihtamaan urakalla, koska viettäessäni niin paljon aikaa pohjoisessa, en ole nähnyt monia ystäviäni usein viimeisen vuoden aikana.

Tällaiset retket jäävät kyllä lämpimästi mieleen. Olen myös saanut valtavasti uusia ideoita ystävien ja tuttujen kuvaamisesta luonnossa, joten pääsen toivottavasti toteuttamaan ideoita mahdollisimman pian.

Jakaisin kuvat tässä, mutta säästän ne vielä toiseen tarkoitukseen. Tässä kuitenkin yksi lempikuvistani viime lauantailta.

Kesä, kaupunki ja komeat (työ)unelmat

Kaksi viikkoa sitten kävin melontaretkellä Mäntyharjulla. Retki vei minut kauas kaupungista ja pk-seudusta, jossa olen nyt viettänyt useamman viikon kesäajasta, sen jälkeen kun sain valokuvausopintoni päätökseen Kuusamo-opistolla.

Vuosi Kuusamossa oli mitä parhain ja antoi valtavan paljon virtaa tuleville vuosille. Valokuvaamisen tekniikasta opin vuoden aikana hurjasti ja kehityin kuvaajana. Sainhan minä kokonaisen vuoden ajan syventyä siihen, mistä nautin kaikista eniten, eli valokuvaamiseen, kirjoittamiseen, sekä tarinoiden ja ilmiöiden kertomiseen niin kuvallisesti, kuin sanallisestikin.

Vuoden aikana tutustuin pohjoiseen elämäntapaan ja löysin tieni sinne minne halusinkin, pois kaupungista ja lähelle luontoa sekä sellaiseen arjen tyyneyteen, jota ymmärtää hyvin toinen pohjoisessa tai maaseudulla asunyt henkilö. Siinä on taikaa! Tutustuin moniin ihaniin ihmisiin ja alueen yrittäjiinkin, asia joka oli minulle haave jo Kuusamoon lähtiessä.

Valokuvausvuoden päättymisen jälkeen unelmani tulevasta on ollut selkeä, mutta suunnitelma sen toteutumiselle on ollut avoin. Olen viettänyt viikkoja kaupungissa lomaillen ansaitusti ja toteuttaen itselleni mielekästä kirjoitusprojektia, samalla tiedostaen, että luovuuteni kukkii selkeästi voimakkaammin siellä, missä voin olla kauempana hälinästä, moninkertaisista virikkeistä ja kaupungin pauhusta.

Siispä haen nyt töitä ja suunnittelen tietäni, joka mahdollistaisi olemisen ja asumisenkin työn vuoksi pohjoisemmilla leveysasteilla.

Haaveilen palaavani siihen fyysiseen Kuusamoon, suloisen pieneen mutta kokoisekseen hyvin vilkkaaseen kaupunkiin, johon ihastuin täysin menneen vuoden aikana.

Toisaalta suunnittelen tietäni myös laajemmin, sillä kenties tuleva työni sijaitseekin jossakin muualla. Määränpäänäni on siis se henkinen Kuusamoni – joka voi sijaita jossakin muualla pohjoisessa ja pk-seudun ulkopuolella, kenties kauniilla maaseudulla, pienissä kylissä tai uusissa kaupungeissa – ollen symboli tyynelle mielelle ja kirkkaille ajatuksille, arjen riemulle ja riemastuttavalle luonnonläheisyydelle, jota Kuusamo minulle on vuoden aikana antanut.

Tiedän, että kuvan lailla, jalat kanootin laidalla ei voi meloa. Mutta näin minä nyt seilaan. Hivenen tyrskyisämmässä aallokossa, välillä pysähtyen paikalleen ja rakentaen innokkaasti uusia suunnitelmia – mitä seuraavaksi!

En osaa istua paikallani pidellen jalkojani kanootin laidalla pitkään, vaan etsin haasteita ja kiinnostavaa työtä. Uskon nimittäin, että minulla on valtavan paljon annettavaa. Enää en ole sidottu löytämään työtä vain pk-seudulta, vaan olenkin aktiivisen avoin mahdollisuuksille ympäri Suomen. Olen myös valmis matkustamaan, jos työ sitä edellyttää tai sen mahdollistaa.

Tulevaisuuteni on tällä hetkellä vielä avoin, mutta jos sinä tiedät henkilön tai yrityksen joka tarvitsee tekijää, niin ole rohkeasti yhteydessä. Vilkaise samalla uusi työnhakuun keskittyvä profiilisivuni www.keacreutz.com ja vinkkaa eteenpäin CV:ni.

Ehkäpä verkostosi etsimä tekijä olen minä!

Kuka voisi kellot seisauttaa?

Tiedättekö niitä muutamia aivan yllättäen käynnistyviä ajanjaksoja elämässä, kun aika kiitää valtoimenaan, eikä sitä saa pysäytettyä millään? Haluaisit toteuttaa kaikki innostavat suunnitelmat nyt ja kohdata ihmisiä, mutta vaikka mikään ei pidättele sinua, et vain ehdi?

Ympärilläsi tapahtuu niin paljon asioita ja sinä seisot jo karusellin kyydissä haukkoen henkeä.

Tämä on sellainen hetki. Tämän kevään en soisi päättyvän lainkaan.

Hetken ainutlaatuisuus on niin suurta, että katselen sitä ihmetyksessä ja toisaalta riemun lomassa tuntuu, kuin en kykenisi tarrautumaan kaikkeen täysillä kiinni. Osaanko arvostaa tätä riittävästi? Osaanko hidastaa ja katsella ympärilleni nyt, kun siihen on kaikkein eniten syytä? Osaanko jatkaa eteenpäin hätäilemättä?

Tämän kevään aikana aion pyrkiä pysähtymään paikalleni niin usein kuin vain mahdollista. Tyhjentää mieleni kaikesta muusta ja kuunnella omaa sisäistä ääntäni. Koitan edetä verkkaisesti kiirehtimättä yksi hetki ja päivä kerrallaan. Huomiseen ehtii kyllä.

Hyvää ystävän ja sydänten päivää. Sinä olet tärkeä. Olkoon sinun kevääsi innostava ja valoisa.