Vietän arkipäivistäni 8 tuntia toimistolla. Siellä päivät kuluvat kiinnostavien haasteiden parissa ja ratkon visaisia pulmia yhdessä kollegoideni kanssa. Muistan myös pukeutua nätisti toimistolle lähtiessäni ja kammata hiukseni ollakseni edustava. Viisi päivää viikossa olen siis toimistotyöläinen ja noin 46 viikon aikana vuodesta vietän kaikkinensa karkeasti peräti 2.070 tuntia toimistovermeet yllä kun mukaan lasketaan vielä tunnin työmatkat.
Monesti toimistolla kiinnitän huomiota työkavereideni kauniisiin toimistouniformuihin ja mietin itsekin minkälaiset korkokengät näyttäisivät edustavilta kapealahkeisten housujen kanssa. Vuosien mittaan olenkin kerennyt omistamaan ja käyttämään jos jonkinlaisia kymmensenttisiä jaloissani.
Sitten huomaan että ajat muuttuvat. Jalat alkavat arvostamaan ”mukavampia” matalapohjaisia kenkiä ja muutenkin rahaa palaa jo tuhottomasti vapaa-ajan harrastusvälineisiin; uusiin ja kevyempiin makuualustoihin, kestävämpiin telttoihin, villa-alusvaatekerrastoihin, vaellushousuihin, avaruuslakanoihin, pohkeen mittasiin polartecin lämpöhousuihin (niiiiiiin ihanat jalassa, mutta kuka järkevä ihminen maksaa niin lyhyistä pöksyistä?) ja niihin polven mittaisiin merinosukkiin peittääkseen sen kohdan ihoa joka noista polarteceistä jää paljaaksi.
Hämmästyttävän helposti nykyään käy myös niin että korkkareiden sijaan tällaiset löytävät tiensä vaatekaappiini..
..joiden jälkeen päivitän kenkävarastoani myös näillä.
Kaiken lisäksi tiensä kotiini löysi eilen vielä tällainen.
Vaikea arvata mihin ne korkokenkärahat nykyään menevät. (Vaikka kokolattiamatto näyttääkin kuvissa melko samalta, on sopivan laajasta ajallisesta hajautuksesta huolehdittu kuvien investointeja tehdessä.)
Kotimatkalla - Kean Retki 
Tuttu tunne. Mietin, että pitäisi ostaa uusi pikkutakki tai kauluspaita. Sitten menen kauppaan ja ostan ulkoilutakin tai merinovilla-aluspaidan.:)
Jep. Jos töihin olisi asiallista pukeutua kaikenkirjaviin outdoorvermeisiin, niin olisin tyylikäs, melkein kuin sateenkaari. Nämä harrastusvälineisiin uppoavat investoinnit näkyvät myös siinä toisessa ääripäässä että työvaatteet ovat sitten mielikuvituksettomasti vain mustaa ja valkoista. Välillä innostun ja rikon rajoja oransseilla nahkanilkkureilla. ;)
Minä en edes omista ns. naiskenkiä. Juhlissa käytän kiinantossuja, muuten liikun sujuvasti lenkkareissa, milloin minkäkin värisissä. Olin ihan paniikissa äskettäin, kun sain kutsun tilaisuuteen, johon oli pukukoodina casual outdoor. Minulla oli kaapissa pelkkää outdooria ilman casual-etuliitettä… Onneksi työ on aikalailla samaa mitä harrastukset.
Noista Salomonin kengistä olen täysin samaa mieltä! Yhdet alkaa olla jo loppusuoralla, haluaisin jo uudet.
Tuo on ihan loistavaa! Mikä on ihme on casual outdoor? :D Naureskelin vähän tuolle itsellenikin täysin vieraalle pukukoodille. Olisin ollut vähintään huuli yhtä pyöreenä miettiessäni mitä laittaa päälle. Mikä oli johtopäätös, löytyikö jokin linja siitä miten ihmiset tuota tulkitsivat? :)
Mieli on kehittynyt siihen suuntaan, että nuo outdoor-vaatteet ovat vaan niin nättejä ja vetäviä omaan silmään, että niitähän mä käytän paljon ja niillä maustan muita vermeitäni säännöllisesti vapaa-ajalla. Tai sitten mä vedän gorea päälle, koska se vaan on niin helppoa. Mä voisin nukkua nuo Salomonit jalassa.
Mulla on nykyään arkivaatetuskin pelkkää villaa. Osaa niistä voi käyttää ulkoilussa, osaa ei. Kyttään siis perusvaatekaupoissa aina tuoteselostelappuja ja etsin villaa ja muita lämpimiä ja hajuttomia karvamateriaaleja. Joskus tärppää ja silti näyttää siistiltä.