Elokuu on tarjonnut auringonpalvojille poikkeukselliset puitteet nauttia ulkoilmasta sekä auringosta ja olen itsekin pyrkinyt lataamaan akkuja tulevaa syksyä ja hämärämpiä iltoja varten. Töiden ohella olen hyödyntänyt tilaisuuden ja liikkunut mahdollisimman paljon kävellen. Harvoin saa kävellä kaupungin halki töihin kello kahdeksalta helteisessä aamuilmassa !
Viimeiseen parin viikkoon on mahtunut kaikenlaista mukavaa aktiviteettia mm. lämpimässä metsässä suunnistuksesta SUP-lautailuun ja auringonlaskujen ihailuun. Omasta ympäristöstä löytyy jos jonkinlaista hienoa maisemaa ja puuhaa kun silmänsä avaa.
Yllä olevat kuvat kerkesin ottamaan aamulla ennen työpäivän aloitusta. Kävimme usean työkaverin kanssa SUP-lautailemassa, ennen kuin kukin lähti työn touhuun. Vaikka tällaiset aamut ovat hyvin harvinaista herkkua, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan työpäivän aloitusta tällaisissa merkeissä ainakin kerran! Mieli on tyyni, kun sen on kerennyt tyhjentämään ajatuksista jo hyvissä ajoin aamulla. Ja vaikka auringonpaisteet päättyvätkin vääjäämättä jossakin vaiheessa, uskon, että oli aktiviteetti tai sää mikä tahansa, tekee aamulla rauhassa vietetty oma hetki ihmeitä arkipäivälle.
Tulevalla viikolla tulen perehtymään maisemakuvaukseen kurssin ja kokeneemman ohjauksen puitteissa. On muuten kiehtovaa nähdä minkälaista kuvamateriaalia saadaan aikaiseksi, nyt kun lämpimät ja aurinkoiset säät tulevat päätökseensä muutaman päivän päästä. Taivashan muuttuu monesti kiinnostavaksi juuri siinä kohtaa kun säät heikkenevät ja ukkospilvet valtaavat maiseman. Perästä siis kuuluu.
Kotimatkalla - Kean Retki 
Elokuu on kyllä olosuhteiden puolesta yksi vuoden kiinnostavimmista kuukausista. Erityisesti täällä pohjoisessa tuntuu aina yhtä ihmeelliseltä kokea pimeät, mutta silti lämpimät illat. Ja se valo! Kesän valo, jossa voi jo aistia lähestyvän syksyn häivähdyksen.
Ei ne toki muutkaan kuukaudet huonoja ole. Syyskuussa on ruska, lokakuussa ensimmäiset pakkaset ja silloin ilma voi olla kirkkaampi kuin minkään muun kuukauden aikana. Oma viehätyksensä on myös marraskuun harmaudessa – varmaan löytyisi kaikki 50 sävyä, jos tarkkaan laskisi.
Joulukuu taas… ei, nyt lopetan tähän. Näistähän voisi kirjoittaa vaikka omaankin blogiin kokonaisen tarinan.
Se on juuri niin kuin sanot! Jokunen vuosi taaksepäin olin huomattavasti vähemmän hereillä vuodenajoista. Kaupungissa kun ei kiinnitä niin paljoon huomiota. Mitä enemmän olen liikkunut tuolla ulkona luonnossa, sitä enemmän olen huomannut, että jokaisessa vuodenajassa ja kuukaudessakin on omanlaista tunnelmaa sekä väriä. Täällä etelämpänä oli kiehtovaa huomata mm. että etenkin niiden ”harmaiden” (mikä muuten myös voi olla valtavan hienoa) ja lumettomien talvien aikaan sammalet ovat muuten edelleen täysin vihreitä metsässä. Siellä on vaikka minkälaista väriä! Ja kuten sanoit, niistä harmaistakin löytää kyllä sen 50 sävyä, kun vain katsoo.